Juno (luotain)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Nasan avaruusluotainta. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Juno Jupiterin kiertoradalla.Taiteilijan näkemys.
Juno rakennusvaiheessa.
Luotaimen lentorata. Viivojen väli on 30 päivää

Juno on Nasan New Frontiers -avaruusohjelman Jupiter-planeettaa tutkiva avaruusluotain. Luotaimen seitsemän mittalaitetta[1] tutkivat Jupiterin rakennetta, painovoima- ja magneettikenttää ja napojen magnetosfääriä. Luotain tutkii muun muassa Jupiterin vedyn ja hapen suhdetta, mistä voidaan päätellä veden määrä, sekä selvittää Jupiterin ytimen massaa, kaasukehän lämpötilaa ja pilvien koostumusta. Juno pyrkii luomaan kolmiulotteisia karttoja Jupiterin napojen magnetosfääristä ja revontulista. Luotaimessa on myös useita eri aaltoalueiden kameroita ja mittalaitteita. Jupiterin voimakas säteily ja magneettikenttä vaikeuttavat mittalaitteiden toimintaa.

Luotain laukaistiin matkaan lähes tarkalleen suunnitellun aikataulun mukaan 5. elokuuta 2011 kello 19.25 Suomen aikaa Cape Canaveral Air Force Stationin laukaisukompleksilta numero 41 Floridasta.[2] Laukaisu tapahtui United Launch Alliancen Atlas V -kantoraketilla.[3][4][5]

Luotain on nimetty antiikin Juno-jumalattaren mukaan.[6]

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luotaimen LEGO-hahmot.

Luotaimen massa on 3 625 kg.[7] Juno on ensimmäinen Jupiteria tutkiva luotain, joka käyttää aurinkopaneeleita voimanlähteenään. Aikaisemmat Jupiteria tutkineet luotaimet (Pioneer 10, Pioneer 11, Voyager, Cassini-Huygens ja Galileo) käyttivät RTG-generaattoria voimanlähteenään. Aurinkokennojen valmistuksessa saavutetut edistysaskeleet mahdollistavat aurinkopaneelien käytön 5 AU:n päässä Auringosta. Nasa käyttää kuitenkin jatkossakin RTG-generaattoreita muissa luotaimissaan.[8] Junon aurinkokennojen pinta-ala on 60 neliömetriä, mikä tuottaa 15 kilowattia Maan kiertoradalla, mutta vain 486 wattia saavutettaessa Jupiterin kiertoradalle, mikä vähenee edelleen 420 wattiin Jupiterin tuottaman ionisoivan säteilyn vaurioittaessa aurinkokennoja.[9]

Luotaimen mukana on myös Galileo Galileista kertova laatta. Galilei löysi Jupiterin neljä suurinta kuuta, ns. Galilein kuut. Laatan lisäksi luotaimen mukana on myös kolme LEGO-hahmoa, jotka kuvaavat Galileita sekä roomalaisia jumalia Junoa ja Juppiteria. Tarun mukaan Juppiter (tai Jupiter; edustaa jumalana muun muassa Jupiter-planeettaa) piilotti itsensä pilviverhoon. Juno kykeni Olympos-vuorelta katsomaan pilviä ja erottamaan puolisonsa todellisen muodon. LEGO-hahmoista Juno pitelee suurennuslasia etsiessään totuutta ja Juppiter pitelee salamaa. Galileilla on teleskooppinsa mukanaan.[10]

Tehtävä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luotain suorittaa kahden vuoden kuluttua laukaisustaan maapallon ohilennon käyttääkseen hyväkseen maapallon painovoiman avustavaa linkovaikutusta matkallaan Jupiteriin. Luotain saavuttaa Jupiterin kiertoradan elokuussa 2016 ja asettuu Jupiteria kiertävälle 11 päivän naparadalle. Luotain on kiertoradallaan lähimmillään Jupiteria 4 300 kilometrin etäisyydellä. Kiertorata on kuitenkin hyvin epäkeskinen, luotain on kauimmillaan jopa Kalliston kiertoradan ulkopuolella, mikä auttaa välttämään Jupiterin mittalaitteita vahingoittavia voimakkaita säteilyvyöhykkeitä.[11]

Lokakuussa 2017 luotain tuhoutuu suunnitellusti syöksyessään Jupiterin kaasukehään.

Jet Propulsion Laboratory Kaliforniassa hallinnoi tehtävää. Lockheed Martin vastaa luotaimen suunnittelusta ja rakentamisesta. Sean Bolton Southwest Research Institutesta San Antoniosta, Teksasista on päätutkija ja kokonaisvastuussa hankkeesta. Junon tutkimuskumppaneina toimii myös useita muita tutkimuslaitoksia.[12] Lennon kustannuksien on arveltu olevan koko mission ajalta 1,1 miljardia Yhdysvaltain dollaria.[13]

Tutkimuslaitteet[14][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Junon rakenne ja mittalaitteet.
  • gravimetri ja magnetometri tuottavat tietoa Jupiterin sisärakenteesta mittaamalla planeetan painovoiman epätasaisuuksia ja magneettikenttää.
  • mikroaaltoradiometri tutkii kaasukerroksen sisäosia ja kartoittaa erityisesti kaasukehän vesipitoisuutta.
  • JEDI (Jupiter Energetic-particle Detector Instrument), JADE (Jovian Auroral Distributions Experiment) ja Waves (Plasma Waves Instrument) tutkivat Jupiterin tuottamia sähkökenttiä, plasma-aaltoja sekä suurienergiaisia hiukkasia. Tutkimuksen painopiste on Jupiterin napa-alueilla esiintyvien revontulten tutkimisessa.
  • UVS (UltraViolet Spectrograph) ja JIRAM (Jovian InfraRed Auroral Mapper) ovat ultravioletti- ja infrapuna-alueilla toimivat kamerat, jotka tuottavat kuvien lisäksi tietoa kaasukehän molekyylikoostumuksesta.
  • JunoCam on kamera, jolla saadaan värikuvia kaasukehän yläosan ilmiöistä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • New Horizons, New Frontiers -tutkimusohjelman ensimmäinen avaruusluotain (Juno on ohjelman 2. luotain)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Video laukaisusta

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juno (luotain).


Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Juno (spacecraft)