Dynamoteoria

Tietokonesimulaation tuottama kuva Maan magneettikentästä.

Dynamoteorian mukaan taivaankappaleiden magneettikenttä syntyy sähköä johtavan aineen virtauksessa. Ionisoituneen tai muun sen kaltaisen sähköisen aineen virtaus synnyttää magneettikentän. Kun sähköinen aine toisaalla virtaa magneettikentän läpi, se synnyttää sähkövirtoja, jotka synnyttävät magneettikenttiä. Magneettikentät muuttavat puolestaan virtauksia. Näin syntyy mutkikas systeemi, jota sanotaan dynamoksi. Dynamo ylläpitää itse itseään. Taivaankappaleen pyöriminen järjestää magneettikentän suureksi osaksi kaksinapaiseksi dipoliksi. Eri taivaakappalaiden dynamot ovat hieman erilaisia.

Magneettikenttä voi syntyä sulassa metallissa, metallisessa vedyssä, varautuneissa molekyylioneissa tai ionisoituneessa sähköisessä kaasussa syntyy magneettikenttä kaasun virratessa pyörimisestä johtuvan coriolisvoiman takia.

Eri taivaankappaileiden dynamoja

• Maa: sula metalli
• Aurinko: ionisoitunut kaasu. Kenttä harvoin puhdas dipoli, kun pyöriminen venyttää sen spiraaliksi
• Jupiter, Saturnus: Metallinen vety. Voimakkaita kenttiä
• Uranus, Neptunus: paineen takia ionisoituneet vesi, metaani ja ammoniakki, kenttä huomattavasti kallellaan pyörimisakselia vastaan, eikä kulje planeetan keskipisteen kautta

Dynamo synnyttää magneettikenttiä myös aktiivisten galaksien ytimissä kuuman ionisoituneen kaasun kiertäessä mustan aukon ydintä tai muissa kertymäkiekoissa. Kalvoparadigma ("kalvoteoria") kuvaa dynamoa mustan aukon lähellä.

Katso myös

• Maan magneettikenttä