Julia Beck

Augusta Lovisa Julia Beck (20. joulukuuta 1853 Tukholma – 21. syyskuuta 1935 Vaucresson, Ranska) oli ruotsalainen taidemaalari. Hänet tunnettiin myös taitavana kalligrafina. ^[1]

Julia Beck syntyi Saksasta Ruotsiin muuttaneen kirjansitojan tyttäreksi. Aluksi hän autteli isänsä verstaalla, mutta vanhemmat kannustivat häntä ryhtymään taidemaalariksi. Vuonna 1872 Beck pääsi taideakatemiaan sen viisivuotiselle, ilmaiselle linjalle. Taideopinnot oli avattu myös naisille vuonna 1864. Naisilla oli samat opettajat kuin miehillä mutta eri opetustilat ja vähemmän oppitunteja. Yhdessä opiskelukaverinsa Julia Strömbergin kanssa Beck perusti Akademi-Klubbenin ja he julkaisvat Palettskrap- nimistä lehteä taidemaailman tapahtumista.^[1]

Pariisista oli 1870-luvulla tullut Euroopan johtava taidekaupunki ja vuonna 1881 sinne suuntasi myös Julia Beck. Hän kirjoittautui sisään yksityiseen Academie Julianiin, missä häntä opettivat Léon Bonnat ja Alfred Stevens. Siellä hän jakoi asunnon ja ateljeen muiden ruotsalaisten ja norjalaisten naistaiteilijoiden kanssa. Tuolloin Ranskassa suotiin ulkomaalaisille naistaideopiskelijoille vähemmän vapautta kuin miehille. Hänen töitään oli esillä Pariisin Salongissa. Hän liittyi Gretz-sur-Loingin kansainväliseen taiteilijasiirtokuntaan. Hänestä kehkeutyi tyytymätön vallitsevaan taidekäsitykseen ja -koulutukseen ja hän vaati uudistuksia.^[1]

Vuonna 1888 Beck päätti jäädä pysyvästi Ranskaan. Asuinpaikkakunnaksi valikoitui pieni Vaucressonin kaupunki. Paikasta oli hyvät yhteydet Pariisiin ja Belgiaan, missä hänellä oli näyttelyitä ja ostavaa yleisöä. Hän oli elinaikanaan tunnettu taiteilija ja hänet palkittiin Ranskan Kunnialegioonan jäsenyydellä vuotta ennen kuolemaansa. Ruotsalainen taidemaailma syrji häntä, eikä hän saanut töitään Pariisin maailmannäyttelyn Ruotsin paviljonkiin. Syntymämaassaan on hän saanut tunnustusta vasta 2010-luvulla.^[1]