Jugoslavian kuninkaallinen laivasto
| Jugoslavian kuninkaallinen laivasto | |
|---|---|
| Toiminnassa | 1918- 17. huhtikuuta 1941 |
| Valtio | Jugoslavian kuningaskunta |
| Puolustushaarat | merivoimat |
| Osa joukkoa | Jugoslavian kuningaskunnan asevoimia |
| Koko | 32 alusta ja 150 vesilentokonetta |
| Tukikohta | Split |
| Sodat ja taistelut | Jugoslavian valtaus 1941 |
| Komentajat | |
| Tunnettuja komentajia |
Kiril Metod Koch Dragutin Prica |
Jugoslavian kuninkaallinen laivasto (serbokroaatiksi Краљевска Југословенска Pатна Морнарица, Kraljevska Jugoslavenska Ratna Mornarica) oli Jugoslavian kuningaskunnan asevoimien merialueiden puolustuksesta vastannut puolustushaara. Se luotiin 1918 perustettaessa Serbien, Kroaattien ja Sloveenien kuningaskunta, joka muutettiin 1929 Jugoslavian kuningaskunnaksi. Laivasto lakkautettiin Saksan vallattua maan huhtikuussa 1941.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Itävalta-Unkarin hajotessa ensimmäisen maailmansodan lopulla muodostui 1. joulukuuta 1918 Balkanille uusi valtio Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunta. Perustettu valtio vaati itselleen merkittävää osaa Itävalta-Unkarin laivastosta.[1]
Italia pyrki kuitenkin estämään uuden merimahdin muodostumista Adrianmerelle ja painosti ympärysvaltioita jakamaan Itävalta-Unkarin laivaston kaluston voittajien kesken. Jako toteutettiin Italian esityksen mukaan syyskuussa 1919 Saint Germaine en Layen sopimuksella ja siten ainoastaan joitakin aluksia siirtyi Jugoslavian kuningaskunnalle. Vasta muodostettu laivasto vastaanotti yhden vanhentuneen taistelulaivan, kaksitoista torpedovenettä, neljä miinanraivaajaa, neljä panssaroitua jokimonitoria sekä joukon apualuksia. Alukset luovutettiin maaliskuusta 1921 alkaen. Laivaston kalusto lisääntyi edelleen 1920-luvulla hankittaessa Saksan keisarikunnan laivaston käytöstä poistetusta kalustosta kuusi M-luokan miinanraivaajaa 20. heinäkuuta 1921 ja risteilijä SMS Niobe vuonna 1926.[2]
Vuonna 1922 hyväksyttiin ensimmäinen laivasto-ohjelma, jonka mukaan laivastoon tulisi kuulua 24 hävittäjää ja yhtä monta sukellusvenettä. Näiden lisäksi laivastoon tulisi kuulua suuri määrä miinanraivaajia ja vesilentokoneita.[2]
Akselivaltojen valmistautuessa hyökkäykseen vuonna 1941 laivastoon kuuluivat ainoastaan koulutuskäyttöön soveltuva Saksasta ostettu risteilijä, vasta hankittu laivueenjohtaja ja kolme hävittäjää, vesilentokoneiden emälaiva, neljä modernia sukellusvenettä sekä kymmenen modernia moottoritorpedovenettä. Vanhentuneita aluksia oli runsaasti kuten kuusi torpedovenettä, kuusi miinanraivaajaa, neljä miinalaivaa, neljä jokimonitoria sekä apualuksia.
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)