Jouna Alameri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jouna Olavi Alameri, vuoteen 1936 Almberg (28. elokuuta 1895 Oulu[1]3. elokuuta 1976[2]) oli suomalainen everstiluutnantti, joka toimi muun muassa Ilmavoimien esikunnan esikuntapäällikkönä ja ilma- ja väestönsuojelun tehtävissä.

Jouna Alameren vanhemmat olivat insinööri Albert Julius Almberg ja Eva Helena Rosengren ja puoliso vuodesta 1925 Aune Hannele Blomstedt, arkkitehti Yrjö Blomstedtin tytär. Alameri kävi Vöyrin sotakoulun, suoritti sotakorkeakoulun ensimmäisen ilmakomentajakurssin ja opiskeli School of Army Cooperation -oppilaitoksessa. Puolustusvoimien palveluksessa hän oli vuodesta 1918, ensin komppanian ja patterin päällikkönä ja sitten laivueen, eskaaderin ja lentorykmentin komentajana vuoteen 1935. Ilmavoimien esikunnan koulutusosaston päällikkö hän oli 1935 ja ilmavoimien esikunnan päällikkö 1935–1940. Viimeksi mainittuna vuonna hän toimi lentorykmentin ja maavoimien ilmakomentajana ja Oulun läänin väestönsuojelutarkastajana, vuonna 1941 hänestä tuli III armeijakunnan ilmasuojelukomentaja. Päämajassa hän toimi ilmasuojelukomentajana 1941–1943 ja Pohjois-Suomen ilmasuojelujoukkojen komentajana 1943–1944. Evakuointikeskus Roin komentaja Alameri oli 1944 ja Oulun läänin väestönsuojelutarkastaja 1944–1945. Suomen Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton palvelukseen hän tuli kamreeriksi ja konttoripäälliköksi vuonna 1945, erottuaan vakinaisesta palveluksesta.[1][2]

Alameren tytär Eila Erika (s. 1928) avioitui vuonna 1953 päätoimittaja Simopekka Nortamon kanssa.[1][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954, s. 27 (Viitattu 14.1.2019)
  2. a b Kuolleita. Helsingin Sanomat, 8.8.1976, s. 9.
  3. Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1978, s. 647 (Viitattu 14.1.2019)