José Serebrier
José Serebrier (s. 3. joulukuuta 1938 Montevideo) on uruguaylainen kapellimestari ja säveltäjä.[1]
Serebrier aloitti viulunsoiton opintonsa 9-vuotiaana Juan Fabbrin johdolla ja aloitti pian säveltämisen. Hänen varhaisin säilynyt sävellyksensä on sooloviululle laadittu sonaatti vuodelta 1948. Pianonsoitossa Serebrier sai opetusta Sarah Bourdillon de Santórsolalta. Hän jatkoi viulunsoiton sekä harmonian opintoja Montevideon kunnallisessa musiikkikoulussa ja sai sitten sävellysopetusta Carlos Estradalta Montevideon konservatoriossa. Serebrier laati näinä opiskeluaikoinaan muun muassa puhallinkvinteton Pequeña musica (1955). Vuonna 1956 hän voitti Uruguayssa kilpailun orkesterialkusoitollaan La leyenda de Fausto. Hän pääsi Curtis Institute of Musiciin, jossa häntä opetti sävellyksessä Vittorio Giannini. Serebrier sai vuonna 1958 nimityksen Minneapolisin sinfoniaorkesterin (myöhemmin Minnesotan orkesteri) harjoittelijakapellimestariksi.[1] Toimeen yhdistyi stipendi[1], jonka myötä Serebrier pääsi opiskelemaan orkesterinjohtoa Antal Dorátin johdolla Minnesotan yliopistoon.[2] Näinä aikoina hän sai valmiiksi yhden keskeisistä orkesteriteoksistaan, Partitan (1958), jolla on alaotsikkona "sinfonia nro 2".[1]
Serebrier lähti Minneapolisista vuonna 1960 ja sai toimen puoliammattimaisen Utican sinfoniaorkesterin kapellimestarina. Samanaikaisesti hän työskenteli opettajana Utican yliopistossa. Vuonna 1960 Serebrier myös sävelsi Fantasian orkesterille, joka osoittautui yhdeksi Serebrierin kestävää suosiota saavuttaneista teoksista.[1] Vuosina 1962–1966 hän työskenteli Leopold Stokowskin alaisuudessa avustavana kapellimestarina American Symphony Orchestrassa.[2] Stokowski johti vuonna 1962 Carnegie Hallissa Serebrierin teoksen Elegia jousille kantaesityksen. Samoihin aikoihin Serebrier teki oman Carnegie Hall -debyyttinsä johtamalla American Symphony Orchestraa. Esitys sai suosiollisen vastaanoton niin kriitikoilta kuin yleisöltäkin. Vuonna 1968 Serebrier lähti Clevelandiin, jossa hän toimi Clevelandin filharmonisen orkesterin johtajana vuoteen 1971. Vuoteen 1970 hän oli myös George Szellin johtaman Clevelandin orkesterin residenssisäveltäjä.[1]
Serebrier esiintyi runsaasti orkestereiden vierailevana kapellimestarina 1970–1980-luvuilla. Ensimmäisen levytyksensä hän teki vuonna 1974 johtamalla Charles Ivesin neljännen sinfonian tulkinnan Lontoon filharmonisen orkesterin kanssa RCA Recordsille. Levytys sai kriitikoilta erinomaiset arvostelut Euroopasta ja Yhdysvalloista; levytyksestä tuli myös Grammy-ehdokkuus. Vuonna 1982 Serebrier sai nimityksen Adelaiden sinfoniaorkesterin päävierailijaksi. Tämän jälkeen hänestä tuli myös organisoimansa Festival Miamin taiteellinen johtaja. Serebrier on tehnyt levytyksiä monien orkesterien kanssa.[1] Hänestä on tullut yksi sukupolvensa eniten levyttäneistä kapellimestareista.[3] Hän on saanut monia Grammy-palkintoja urallaan, esimerkiksi yhden vuonna 2004 omasta Carmen-sinfoniastaan. Vuonna 2021 Serebrier johti useita omia teoksiaan albumilla Last Tango Before Sunrise.[1]
Säveltäjänä Serebrierille ominaista on tonaalinen sävelkieli.[1] Hänen orkesteriteostensa joukossa on kolme sinfoniaa ja viulukonsertto.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||
