Johannes Terho
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Lähteiden tuloslistojen perusteella on tehty päätelmiä. |
Johannes Terho (9. joulukuuta 1885 – 28. maaliskuuta 1961 Helsinki)[1] oli suomalainen shakinpelaaja, shakkitehtävien laatija ja toimittaja. Hän oli 1920-luvulla Suomen parhaita shakinpelaajia.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Terho opiskeli matematiikkaa yliopistossa.[1] Hän aloitti työuransa 1913 Oy Massifin konttoripäällikkönä.[1] Vuosina 1918–1921 hän toimi Suomenlinnan liikennepäällikkönä.[1] Vuonna 1922 hän siirtyi puolustusministeriön palvelukseen. Hän toimi aluksi ministeriön reviisorina ja 1926–1936 taloudenhoitajana.[1] Hänen viimeinen virkansa oli puolustusministeriön pääkirjanpitäjä, mistä toimesta hän jäi eläkkeelle 1952.[1]
Siviilivirkansa ohella Terho työskenteli pitkään shakkitoimittajana. Hän toimitti Helsingin Sanomien shakkipalstaa 1924–1945.[1] Sen lisäksi hän oli Suomen Shakin toimittajana vuosina 1925–1930.[1]
Shakkiura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Terho oli pelaajana I luokan pelaaja. Hän aloitti peliuransa 1911 perustetussa Akateemisessa Shakkiklubissa, jonka perustajajäseniin hän kuului.[1] Hän voitti kerhon mestaruuden vuosina 1912–1914.[1] 1918 hän siirtyi Helsingin Shakkiklubiin (HSK).[1] Kesäkuussa 1922 Helsingissä pelattiin ensimmäinen yleissuomalainen turnaus.[2] Viralliselta nimeltään kisa oli Suomen Shakkiliiton 1. liittoturnaus.[3] Kilpailuun otti osaa kahdessa ryhmässä (I ja II luokka) yhteensä 20 pelaajaa. I luokan ryhmässä kilpailijoita oli 12. Ryhmän voittaja julistettiin suomenmestariksi, ja hän sai samalla kansallisen shakkimestarin arvonimen.[2] Kisan voitti tuloksella 9,5/12 Anatol Tschepurnoff, josta näin tuli ensimmäinen Suomen-mestari.[2] Terho oli kisassa toisena pisteen voittajalle hävinneenä.[2] Kisa ratkesi, kun hän hävisi Tschepurnoffille keskinäisessä pelissä viimeisellä kierroksella, ja näin mestarin arvo jäi Terholta niukasti saavuttamatta.
Terho osallistui useita kertoja HSK:n kerhoturnauksiin. Vuonna 1923 hän jakoi A-ryhmän 2. sijan.[4] Hän voitti klubin kevät- ja syysturnauksen 1926 ja kevätturnauksen 1927.[4] Nämä jäivät hänen parhaiksi sijoituksikseen. Vielä 1938 hän jakoi klubiturnauksen voiton Birger Rasmussonin kanssa.[4] Suuremmissa kisoissa hän ei sen sijaan menestynyt. HSK:n kansainvälisessä 40-vuotisjuhlaturnauksessa 1926 hän oli kahdeksan pelaajan ryhmässä vasta jaetulla 4. sijalla.[4] Kisan voitti latvialainen mestari Fritzis Apscheneek.[4] Niin sanotussa Bogoljubow-turnauksessa 1930 Terho oli viides.[4] Kisan voitti saksalainen suurmestari Efim Bogoljubow.[4]
Terho oli mukana useissa kansainvälisissä tapahtumissa. Vuosina 1923–1932 hän osallistui Helsingin ja Tallinnan väliseen kaupunkiotteluun kahdeksan kertaa.[4] Hän osallistui myös Lontoossa 1927 pelattuihin shakkiolympialaisiin. Hänen tuloksensa 4. pöydällä oli kuitenkin melko vaatimaton 5/15.[5] Terho pelasi vielä 1930 pohjoismaisessa nelimaaottelussa.[1] Sittemmin hän vähensi kilpailemista järjestötyön ja toimittajan tehtävänsä vuoksi.
Terho oli mukana 1931 perustamassa Suomalaista Shakkikerhoa.[1] Hän kuitenkin edusti pääasiassa HSK:ta. HSK:n hallituksessa hän oli useita kertoja. Hän toimi kerhon varapuheenjohtajana 1928 ja sen jälkeen taloudenhoitajana 1929–1930.[4] Kerhon edustajana hän osallistui Suomen Shakkiliiton hallituksen toimintaan muutamia katkoksia lukuun ottamatta kolmentoista vuotta 1928–1944. Liiton sihteeri hän oli 1929 ja varapuheenjohtaja 1944.[4] Liiton taloudenhoitajana hän toimi useita kertoja (1928, 1931–1933, 1935 ja 1937–1938).[4]
Tehtävänlaatijana Terho laati pelkästään lopputehtäviä. Hän oli laatijana taitava, mutta hänen tuotantonsa jäi suhteellisen niukaksi.[6] Terhon tehtävätuotannon määrä on 30 lopputehtävää, jotka kaikki on julkaistu.[7] Kansainvälisiä valiotehtäviä esitteleviin FIDE-albumeihin häneltä on kelpuutettu muutamia tehtäviä, joista hän on saanut 3,33 albumipistettä[8] Myös laatijana Terholta jäi saavuttamatta mestarinarvo, koska arvon saamiseksi vaaditaan vähintään 10 FIDE-albumipistettä tai ansioituneita näytetehtäviä.[8]
Suomen Shakkiliitto myönsi Terholle shakin hopeisen ansiomerkin 1947.[9] Hänet kutsuttiin HSK:n kunniajäseneksi 1949.[4] Pelaajana Terho tunnettiin lempinimellä "Grossmeister" (suom. suurmestari).[10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Jussi Terho kuollut, Suomen Shakkilehti 2/1961
- ↑ a b c d Pekka Palamaa: Suomen Shakkiliiton 70-vuotisjuhlahistoriikki (1992), Suomen Shakkiliitto ry, Tampere, s. 13-14
- ↑ Eino Heilimo, Suomen Shakki 7/1974
- ↑ a b c d e f g h i j k l Suomen Shakki 11b/1986
- ↑ Suomen joukkueen tulokset Lontoon shakkiolympialaisissa 1927 Olimpbase.org 2013 (englanniksi) Viitattu 24.6.2013
- ↑ Saarenheimo, Eero: Ruutulaudan lumoissa, s. 71, Tampere: Suomen Tehtäväniekat, 1999
- ↑ Breider, Bruno & Dunder, Aarne & Kaila, Osmo: 123 suomalaista lopputehtävää. Kokoelma valiotehtäviä vuosilta 1946-71, s. 23, Porvoo: WSOY, 1972
- ↑ a b Suomalaisten FIDE-albumipisteet 1914-2003 (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen Tehtäväniekat 2010 Viitattu 24.6.2013
- ↑ Myönnetyt shakin ansiomerkit 12.8.1947 –31.12.2011 (PDF) 31.12.2001. Suomen Shakkiliitto. Viitattu 24.6.2013.
- ↑ Böök, Eero E.: Mestarin mietteitä, s. 31, Jyväskylä: Shakkitarvike Oy, 1985
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Johannes Terhon pelaajaprofiili ja pelejä, Chessgames.com (englanniksi)