Johanna Hurtig
Liisa Johanna Hurtig (o.s. Uljas, s. 18. huhtikuuta 1960 Kokkola)[1] on suomalainen filosofian tohtori. Hän on tutkinut lasten hyväksikäyttöä.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hurtig on kotoisin Vaasasta.[2] Hän on aiemmin ollut vanhoillislestadiolaisen liikkeen jäsen, mutta eronnut siitä.[3] Hurtigin Lapin yliopistolle vuonna 2003 tekemä väitöskirja käsitteli lapsen asemaa lastensuojelussa.[4] Hän on Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan sosiaalityön tutkijatohtori[5][6].Hän on työskennellyt sosiaalityön apulaisprofessorina Lapin yliopistossa.[7] Tämän lisäksi hän on työskennellyt Kirkkohallituksessa sosiaalietiikan ja ihmisoikeuksien asiantuntijana.[8]
Suuremman yleisön tietoisuuteen Hurtig tuli toimiessaan lastensuojelun tutkijana ja julkaisten kartoituksen lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä uskonnollisissa liikkeissä 2010.[9] Vanhoillislestadiolainen liike myönsi julkisesti tapahtumat todellisuudeksi.[10] Keskusrikospoliisi aloitti joistain tapauksista esitutkinnan, kun Hurtigin keräämä tilastotieto ilmestyi julkisuuteen.[11]
Hurtig toi esiin lasten seksuaalisen hyväksikäytön vanhoillislestadiolaisten piirissä vuonna 2013, jotta siihen puututtaisiin.[3][12] Tutkimuksessa selvisi, että tekoihin oli syyllistynyt myös vanhoillislestadiolaisen liikkeen johdossa toimivia henkilöitä.[13][14] Tämä johti siihen, että vanhoillislestadiolaisen liikkeen keskusjärjestö SRK pyysi anteeksi seksuaalisen hyväksikäytön uhreilta lokakuussa 2013.[15] Hurtig on luennoinut aiheesta vanhoillislestadiolaisen liikkeen johdolle.[16]
Hurtigin tutkimuksen mukaan kunniaväkivallan ja vanhoillislestadiolaisen liikkeen väkivallan ratkaisutilanteissa on samankaltaisuutta.[17]
Hurtigin tutkimuksen tulokset ja niiden tuominen julkisuuteen eivät olleet kaikkien vanhoillislestadiolaisen liikkeen jäsenten mieleen, vaan hän joutui painostuksen, uhkailun, nöyryyttämisen ja rajun ryöpyttämisen kohteeksi.[3][18] Toisaalta Hurtig sai myös julkisuudessa ja nimettömänä tukea vanhoillislestadiolaisuuden suunnalta.[2]
Hurtig vihittiin papiksi 2019.[7][19]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hurtig asuu Kärkölässä ja hänellä on kahdeksan lasta ja yksitoista lastenlasta.[20][19]
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vuoden kristillinen kirja 2012[21]
- Vuoden tiedekirja kunniamaininta 2015[5]
- Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 2014[6]
Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Huvitusta, hyvitystä vai hyödyllistä: lastensuojelullisen perhekuntoutuksen arviointia, Johanna Hurtig. Lapin yliopisto, 1999. - (Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja. ISSN 0788-768X; 30.). ISBN 951-634-706-1.
- Perhetyön ilo ja hämmennys: lastensuojelun perhetyömuotojen esittelyä ja jäsennyksiä, Tarja Heino, Kristiina Berg, Johanna Hurtig. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, 2000. - (Aiheita, Stakes, ISSN 1236-9845; 14/2000.). ISBN 951-33-0916-9.
- Pahan kosketus: ihmisyyden ja auttamistyön varjojen jäljillä, Merja Laitinen & Johanna Hurtig. PS-kustannus, 2002 ISBN 952-451-048-0.
- Lasta suojelemassa: etnografia lasten paikan rakentumisesta lastensuojelun perhetyön käytännöissä, Johanna Hurtig. Lapin yliopisto, 2003. - (Acta Universitatis Lapponiensis, ISSN 0788-7604; 60.). ISBN 951-634-881-5. - Väitöskirja Lapin yliopisto.
- Pahan kosketus: ihmisyyden ja auttamistyön varjojen jäljillä, Merja Laitinen & Johanna Hurtig. PS-kustannus, 2006 ISBN 952-451-158-4.
- Arjen polkuja ja kohtaamisia: venäläistaustaiset maahanmuuttajat ja palvelujärjestelmä Kaakkois-Suomessa, Maija Jäppinen, Johanna Hurtig ja Maritta Törrönen. Kotka: Helsingin yliopisto, koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia: 2007 ISBN 978-952-10-4004-7.
- Sosiaalityötä monitoroimassa, toimittaneet Kari Huotari & Johanna Hurtig. Palmenia Helsinki University Press, 2008 - (Palmenia-sarja, ISSN 1795-8598; 45.). ISBN 978-951-570-760-4.
- Ajattele itse!: tutkimuksellisen lukutaidon perusteet, Johanna Hurtig, Merja Laitinen ja Katriina Uljas-Rautio (toim.). PS-kustannus, 2010 ISBN 978-952-451-486-6.
- Maijan tarina: lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana, Johanna Hurtig & Mari Leppänen (toim.). Kirjapaja, 2012 ISBN 978-952-247-249-6.
- Taivaan taimet: uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta, Johanna Hurtig. Tampere: Vastapaino, 2013 ISBN 978-951-768-423-1.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 227. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
- ↑ a b Tampereen Kirkkosanomat www.tampereenkirkkosanomat.fi. Viitattu 30.6.2017.
- ↑ a b c Kaleva: Lestadiolaisten hyväksikäytön paljastanut tutkija eroaa liikkeestä. Ilta-Sanomat 15.4.201. Viitattu 14.3.2017
- ↑ Lapsi unohtunut lastensuojelussa Kaleva.fi. Viitattu 30.6.2017.
- ↑ a b Vuoden Tiedekirja -palkinto 2013 Anna-Leena Siikalalle. Tieteellisten seurain valtuuskunta. Viitattu 14.3.2017
- ↑ a b Johanna Hurtigilletiedonjulkistamisen valtionpalkinto. Helsingin yliopisto. 24.9.2014 Viitattu 14.3.2017
- ↑ a b 29 11 2019 13:40-Meri Toivanen | Kotimaa: Hyväksikäyttöä lestadiolaisuudessa tutkinut Johanna Hurtig vihittiin papiksi – "Oli surullista katsoa, miten totuus katosi" Kotimaa24. Viitattu 18.2.2020.
- ↑ 02 12 2020 09:00-Emilia Karhu | Uutiset: Johanna Hurtig: Vastuuta hengellisestä väkivallasta ei voi kiertää semanttisella saivartelulla Kotimaa. Viitattu 16.4.2021.
- ↑ "Yhden totuuden liikkeet alttiita lasten hyväksikäytölle" mtv.fi. Viitattu 30.6.2017. [vanhentunut linkki]
- ↑ Lestadiolaisliike myöntää kymmenet pedofiliatapaukset Yle Uutiset. Viitattu 30.6.2017.
- ↑ KRP aloitti esitutkinnan lestadiolaisliikkeen hyväksikäyttötapauksissa Yle Uutiset. Viitattu 30.6.2017.
- ↑ Vanhoillislestadiolainen yhteisö vaikeni lasten hädästä Yle Uutiset. Viitattu 30.6.2017.
- ↑ Tutkija: Lestadiolaisten johto syyllistyi seksuaaliseen hyväksikäyttöön ts.fi. Arkistoitu 28.6.2017. Viitattu 2017-06-30-FI.
- ↑ Vanhoillislestadiolainen liike elää murroskautta Yle Uutiset. Viitattu 30.6.2017.
- ↑ Herätysliike pyysi anteeksi - mutta keitä lasten hyväksikäyttäjät olivat? - Suomenkuvalehti.fi Suomenkuvalehti.fi. 25.10.2013. Viitattu 2017-06-30-FI.
- ↑ Tutkija Johanna Hurtig luennoi vl-liikkeen johdolle Kaleva.fi. Arkistoitu 6.5.2016. Viitattu 30.6.2017.
- ↑ Tutkija: Vanhoillislestadiolaisen liikkeen väkivallalla ja kunniaväkivallalla yhteys Kaleva.fi. Viitattu 30.6.2017.
- ↑ Hyväksikäyttötutkija jättää lestadiolaisliikkeen Kaleva.fi. Viitattu 30.6.2017.
- ↑ a b Tie, joka piti kulkea – Johanna Hurtig: ”Jumalan varjelus ei ole sidoksissa aukottomaan oppiin sitoutumiseen” www.kirkonseutu.fi. Viitattu 16.4.2021.
- ↑ "Pedofiilikohu ei yllättänyt" Kaleva.fi. Viitattu 30.6.2017.
- ↑ Maijan tarina vuoden kristillinen kirja Seurakuntalainen. 28.10.2012. Viitattu 13.3.2021.
|
