Johann Rudolph Ahle
Johann Rudolph Ahle (24. joulukuuta 1625 Mühlhausen – 8. tai 9. heinäkuuta[1] 1673) oli saksalainen säveltäjä, urkuri ja musiikkiteoreetikko.[2]
Ahlen koulutuksesta tiedetään vähän, mutta hän aloitti yliopisto-opinnot Göttingenissä ja pääsi vuonna 1645 Erfurtin yliopistoon teologian opiskelijana. Vietettyään Erfurtissa vuoden hänet nimitettiin urkuriksi ja kanttoriksi Andreas-kirkkoon sekä kouluun. Vuonna 1650 Ahle palasi Mühlhauseniin, jossa hän meni naimisiin Anna Maria Wölferin kanssa ja vietti loppuikänsä. Pian hän sai nimityksen urkuriksi Divi Blasii -kirkkoon; tässä virassa häntä aikanaan seurasi hänen poikansa Johann Georg Ahle, jota puolestaan seurasi sittemmin Johann Sebastian Bach.[2]
Ahlella oli useita kunnallisia virkoja, kuten pormestarin asema Mühlhausenissa. Hänen tuotantoonsa kuuluu vokaali- ja instrumentaaliteoksia, kuten 400 hengellistä aariaa ja 60 urkusävellystä. Häntä on pidetty nykyaikaisen kuorokantaatin luojana. Vuonna 1648 Ahle julkaisi teoreettisen Compendium per tenellis -kirjan kuorolaulannasta. Myöhemmin hänen poikansa julkaisi teoksesta uusitun ja merkittävästi laajennetun version.[2]
Ahle haudattiin Divi Blasii -kirkkoon. Monet hänen kirjoittamistaan lauluista otettiin Mühlhausenin virsikirjaan 1700-luvulla, ja useat niistä ovat pysyneet protestanttien hengellisessä käytössä. Ahlen musiikillinen vaikutus kuuluu Bachin kirkkokantaateissa. Esimerkiksi Bachin kantaatissa BWV 60 toistetaan Ahlen sävellys Es ist genug.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Johann Rudolph Ahle Schott Music
- ↑ a b c d Johann Rudolf Ahle Kennedy Center
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||
