Johann Balmer

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Johann Balmer

Johann Balmer (1. toukokuuta 182512. maaliskuuta 1898) oli sveitsiläinen matemaatikko ja fyysikko.[1] Hän opiskeli saksalaisissa yliopistoissa Karlsruhessa ja Berliinissä, ja teki väitöskirjansa Baselissa 1849. Sen jälkeen hän asui loppuikänsä Baselissa ja toimi tyttökoulun matematiikan opettajana.

Hänen tunnetuin työnsä on empiirinen Balmerin yhtälö, jolla lasketaan vetyatomin spektriviivoja.

\lambda\ = \frac{ hm^2 }{ (m^2 - n^2) }

missä n = 2, h = 3.6546 10-7 m, ja m = 3, 4, 5, 6, jne. Balmer käytti tätä empiiristä yhtälöä ennustaakseen aallonpituuden kun m = 7. Selitys siihen miksi yhtälö toimi, saatiin vasta Niels Bohrin atomimallista vuonna 1913.

Balmerin yhtälön todettiin myöhemmin olevan vain erikoistapaus Johannes Rydbergin kehittämästä Rydbergin yhtälöstä.

\frac{1}{\lambda}\ = \frac{4}{h} \left( \frac{1}{n_1^2} - \frac{1}{n_2^2} \right)= R_H \left( \frac{1}{n_1^2} - \frac{1}{n_2^2} \right)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Johann Jakob Balmer Encyclopedia Britannica