Jerusalem-syndrooma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Messiaana itseään pitävä mies, Tel-Aviv, 2010.

Jerusalem-syndrooma on psykologinen oireyhtymä, josta Jerusalemissa käyvä turisti voi kärsiä. Siihen sairastuvat etupäässä turistit, jotka kokevat kaupunkiin tullessaan uskonnollisia tai mystisiä elämyksiä jopa ilmestyksiä, jotka saattavat toisinaan saada niin voimakkaita ilmaisumuotoja, että tarvitaan psykiatria tai joskus sairaalahoitoa. Jerusalem koetaan raamatullisena kaupunkina, pyhänä, suorastaan taivaallisena paikkana, eikä sitä niinkään nähdä nyky­aikaisena urbaanina kaupunkina. Henkilö voi esimerkiksi uskoa kaupungilla kävellessään olevansa Neitsyt Maria, Jeesus tai joku muu Raamatun henkilö.[1]

Jerusalemin psykiatrian ylilääkärin Jair Barellin mukaan oireyhtymästä kärsivät ihmiset voidaan jakaa kolmeen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ne, jotka olisivat jo ennen matkaa tarvinneet psykiatrista hoitoa. Joskus tähän ryhmään kuuluvat kokevat, että heillä on jokin uskonnollinen kutsumus. Eräskin uskoi tehtävänään olevan muslimien pyhien paikkojen hävittäminen. Hän yritti sytyttää palamaan al-Aksa-moskeijan. Tuomioistuin lähetti hänet syyntakeettomana kotimaahansa mielisairaalaan. Toiseen ryhmään kuuluvat ne, joilla on ollut mielenterveysongelmia mutta joita ei kuitenkaan pidetä mieli­sairaina. Heillä voi olla erikoisia päähänpiinttymiä, mutta usein he ovat mukana jossain ryhmässä, joka pystyy pitämään tällaiset yksilöt maan tasalla. Kolmas ryhmä ovat ihmiset, jotka ovat ennen Jerusalemin matkaa olleet vailla mitään erityisiä sielullisia ongelmia, ja matkalla koettu, kenties aivan psykoottinenkin vaihe häviää heillä kotiin palaamisvaiheessa.[1]

Kaksi kolmasosaa Jerusalem-syndromasta kärsivistä on ollut juutalaisia ja yksi kolmasosa kristittyjä.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Semy Kahan: Ikkuna Jerusalemiin, Kulttuuria, katuja, kulkijoita, s. 201–206, Kirjapaja 2004, ISBN 951-625-992-8
  2. Tieteen kuvalehti Historia 12/2013, s.23