Stendhalin syndrooma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Syndrooma on saanut nimensä Stendhalin (Marie-Henri Beyle) mukaan. Maalaus Olof Johan Södermark.

Stendhalin syndrooma eli Firenzen syndrooma on epävirallinen diagnoosi, jolla tarkoitetaan voimakkaasta tai liiallisesta taide-elämyksestä aiheutuvaa nykyään hyvin harvinaista oireyhtymää. Sen oireisiin kuuluu heikotusta, pahoinvointia, paniikkia, sekavuutta ja sydämentykytystä. Italialainen psykiatri Graziella Magherini nimesi 1989 oireyhtymän ranskalaisen kirjailijan Stendhalin mukaan[1], joka kuvasi Firenzen-kokemustaan teoksessaan Rome, Naples et Florence. Magherini tapasi useita siitä kärsiviä potilaita, erityisesti ulkomaisia matkailijoita.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tieteen kuvalehti Historia, 12/2013, s.23
  2. Arno Forsius: Stendhalin syndrooma eli taiteesta hurmioituminen

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.