Japanin evankelis-luterilainen kirkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Japanin evankelis-luterilainen kirkko
Suuntautuminen Protestanttisuus
Teologia evankelis-luterilainen
Hallinto seurakunta- ja aluepohjainen, järjestömäinen rakenne
Johtaja pastori Sumiyuki Watanabe
Yhteistyötahoja Luterilainen maailmanliitto
Aasian luterilainen yhteys
Japanin kansallinen kristillinen neuvosto
Aasian kristillinen konferenssi
Kirkkojen maailmanneuvosto
Toiminta-alue Japani
Perustettu 1898
Seurakuntia 151
Jäseniä 21 990
Kotisivu www.jelc.or.jp/e/

Japanin evankelis-luterilainen kirkko (JELC) (jap. 日本福音ルーテル教会 ,Nihon Fukuin Rūteru Kyōkai) on Japanissa toimiva luterilainen kirkko, joka on perustettu vuonna 1898 Kumamotossa. Maanlaajuisesti toimivalla kirkolla on 21 990 jäsentä 5 piirin ja 120 erillisen kirkon piirissä. Monien kirkkojen alaisuudessa on useampi seurakunta, joten yhteensä voidaan laskea 151 seurakuntaa.[1] Kirkolla on 95 pappia ja yksi teologinen seminaari. Yhteensä Japanissa on 32 606 luterilaista, joten valtaosa on JELC:n jäseniä.[2]

Kirkon johtajana tällä hetkellä toimii pastori Sumiyuki Watanabe.[3]

Kirkon varhaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

JELC:n synnyn juuret ovat vuodessa 1892, jolloin ensimmäiset luterilaiset lähetyssaarnajat tulivat Jokohamaan Amerikan luterilaisen kirkon edeltäjän "Etelän Yhdistyneen Synodin" (United Synod of the South) piiristä. Ensimmäinen jumalanpalvelus pidettiin pääsiäissunnuntaina 1893 Sagan kaupungissa Kyūshūn saarella James A. B. Schererin ja R. B. Peeryn johdolla sekä japanilaisen Ryohei Yamanuchin avustuksella.

Ensimmäiset 16 luterilaista kastettiin ensimmäisten kahden vuoden aikana ja vuonna 1898 Japaninen evankelis-luterilaisen kirkon perustivat 60 kastettua jäsentä Kusamotossa, josta muodostui japanilaisen luterilaisuuden keskuspaikka. Ensimmäisten lähetyssaarnaajien joukkoon liittyivät pian Amerikan Tanskalaisesta Luterilaisesta Kirkosta (American Danish Lutheran Church ) (1898) ja Suomesta (1900) tulleet lähetyssaarnaajat. Ensimmäinen kirkkorakennus pystytettiin Sagan kaupunkiin vuonna 1900.

Vuonna 1909 Kamamotoon perustettiin Luterilainen teologinen seminaari kouluttamaan työntekijöitä kirkon palvelukseen. Vuonna 1920 perustettiin Tokion, Osakan ja Koben seurakunnat. Vuonna 1925 seminaari siirrettiin Nakanoon, Tokioon.

Toisen maailmansodan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pian sodan syttymisen jälkeen valtion painostuksella perustettiin Japanin Yhdistynyt Kristuksen Kirkko (United Church of Christ in Japan, 日本キリスト教団 ,Nihon Kirisuto Kyoudan) (UCCJ) kokoamaan kaikki protestanttiset suuntaukset yhdeksi kirkoksi. Kaikki ulkomaalaiset lähetyssaarnaajat karkotettiin maasta ja muutamat kirkot suljettiin täksi ajaksi. Japanin evankelis-luterilainen kirkko lakkasi olemasta ja onnistui palauttamaan itsensä takaisin vasta sodan loputtua.

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeen Japaniin suuntautui ulkomaalaisten lähetyssaarnaajien tulva, erityisesti Yhdysvalloista. Jopa 12 erilaista luterilaista suuntausta ja lähetysseuraa aloitti työnsä Japanissa. Entiset UCCJ:n luterilaiset jäsenet tapasivat Kamamotossa ja perustivat JELC:n uudelleen vuonna 1947. Vuonna 1952 JLCE:sta tuli Luterilaisen maailmanliiton jäsen.[3]

JELC teki läheistä yhteistyötä useiden eri lähetysseurojen kanssa ja vuonna 1963 Amerikan evankelis-luterilaisen kirkon (ELCA) Tokain luterilainen lähetysseura (Tokai Lutheran Mission) yhdistyi JELC:n kanssa. Vuonna 1969 Luterilainen teologinen seminaari siirtyi Mitakaan Tokioon ja samana vuonna JELC otti tavoitteekseen täydellisen omavaraisuuden viidessä vuodessa. Tämä tavoite saavutettiin pääosin vuoteen 1974 mennessä.

Tämän hetkinen tilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1993 lähetystyön 100-vuotisjuhlakokous pidettiin Kumamotossa. Siitä huolimatta, että seurakuntien jäsenmäärät ovat monesti alle 50, JELC on harjoittanut menestyksellisesti lähetystyötä japanilaisten siirtolaisten keskuudessa Brasiliassa, kuten myös amerikanjapanilaisten parissa.

Kymmenen vuoden evankelinen ja kirkko uudistava ohjelma nimeltä Power Mission 21 otettiin käyttöön 2002. Ohjelman tarkoituksena on saattaa kirkko täysin itsenäiseksi rakenteellisen uudistuksen ja uudenlaisen evankelisuuden omaksumisen avulla. Käytännössä tämä tarkoittaa myyn muassa nuorten evankelisuuden korostaminen, kuten myös kristillisen nuorison uskossa kasvamisen tukemista sekä maallikoiden ja maallikkojohtoisen evankelisuuden vahvistamista. Papiston uudistusta varten on tehty ohjelma ja koulutusta, kuten myös kirkon/seurakuntien rakenteen uudelleen järjestämiseksi ja vahvistamiseksi.

Japanin maanjäristys 2011 ja sitä seurannut tsunami koettelivat Japanin evankelis-luterilaista kirkkoa. Tokion luterilaiset kirkot kokivat vähäisiä vahinkoja, mutta varsinaisella tuhoalueella toimi Sendain ja Tsuruguyan luterilaiset kirkot. JELC:n puheenjohtaja ja pääsihteeri olivat tsunamin aikaan Luterilaisen maailmanliiton johdon konferenssissa Malesiassa.[4] Luonnonkatastrofin myötä mm. Amerikan evankelis-luterilainen kirkko (ELCA), Luterilainen maailmanliitto ja Church World Service käynnistivät avustustoimet. JELC sai avustusta avustaakseen katastrofin uhreja.[5]

Tilastoa seurakuntalaisista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärä on hieman pienentynyt viime vuosina. Aiemmin sillä ilmoitettiin olevan 137 seurakuntaa eri puolilla Japania[6], mutta vuonna 2010 puhuttiin 123 seurakunnasta.[7] Kirkko ilmoittaa, että joulukuun 2008 tilastojen mukaan sillä on 120 kirkkoa ja 95 pappia.[1]

Vuonna 2005 kirkossa kastettiin 172 uutta seurakuntalaista. Kirkon jäsenistä naisia on 63 % ja miehiä 37 %. Ongelmana on seurakunnan jäsenistön ikääntyminen. Seurakuntalaisten ikäjakauma:

  • 13–29-vuotiaita 9 %
  • 30–49-vuotiaita 20 %
  • 50–59-vuotiaita 20 %
  • 60–80-vuotiaita 44 %

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]