Japan Airlinesin lento 123

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Japan Airlinesin lento 123
Onnettomuuskone kuvattuna kuusi minuuttia ennen törmäystä. Sivuvakain puuttuu lähes täysin.
Onnettomuuskone kuvattuna kuusi minuuttia ennen törmäystä. Sivuvakain puuttuu lähes täysin.
Yhteenveto
Päivämäärä 12. elokuuta 1985
Onnettomuustyyppi paineistuksen menettämisen johdosta aiheutunut hallinnan menetys ja maahansyöksy
Tapahtumapaikka Takamagahara, Gunman prefektuuri, Japani
  36°0′5″N, 138°41′38″E
Lähtöpaikka Tokion kansainvälinen lentoasema, Suur-Tokio, Japani
Määränpää Osakan kansainvälinen lentoasema, Osaka, Japani
Kuolleita 520
Loukkaantuneita 4
Eloonjääneitä 4
Lentokone
Konetyyppi Boeing 747SR-46
Lentoyhtiö Japan Airlines
Rekisteritunnus JA8119
Matkustajia 509
Miehistöä 15

Japan Airlinesin lento 123 oli Japan Airlinesin maansisäinen reittilento Tokion kansainväliseltä lentoasemalta Osakan kansainväliselle lentoasemalle. Lennolla 12. elokuuta 1985 käytetty Boeing 747SR-46 törmäsi vuoreen, kun sen sivuvakain- ja peräsin olivat repeytyneet irti.

Maahansyöksyssä kuoli 520 ihmistä, minkä myötä turma on kaikkien aikojen pahin yhden lentokoneen onnettomuus. Onnettomuustutkinnan mukaan turman syy oli vuonna 1978 seuranneesta onnettomuudesta tehty virheellinen korjaus lentokoneen takaosan paineseinään. Vuosien ajan väsymismurtumille altistunut seinä ei kestänyt koneessa vallitsevaa painetta ja tuhoutui aiheuttaen kaikkien kriittisten järjestelmien menetyksen.

Lentokone ja miehistö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Onnettomuuskone kuvattuna Tokion kansainvälisellä lentoasemalla vuonna 1984.

Lentokone oli malliltaan Boeing 747SR-46, rekisteritunnukseltaan JA8119 ja valmistenumeroltaan 20783. Kone oli valmistettu tammikuussa 1974. Sillä oli lennetty onnettomuuteen mennessä 25 030 tuntia ja laskeuduttu 18 835 kertaa. Kone oli varustettu neljällä Pratt & Whitneyn JT9D-7A-suihkuturbiinimoottorilla.[1]

Koneen kapteenina toimi 49-vuotias Masami Takahama.[2] Hänellä oli 12 423 tunnin lentokokemus, josta 4 842 Boeing 747:llä. Hän oli liittynyt Japan Airlinesille joulukuussa 1966.[3] Perämies oli 39-vuotias Yutaka Sasaki.[4] Hänellä oli yhteensä 3 963 tunnin lentokokemus, josta 2 665 kyseisellä konetyypillä. Hän oli liittynyt lentoyhtiölle huhtikuussa 1970.[3] Ohjaamossa oli myös 46-vuotias lento-insinööri Hiroshi Fukuda,[5] joka oli aloittanut lentoyhtiöllä huhtikuussa 1957. Hänellä oli yhteensä 9 831 tunnin lentokokemus, josta 3 846 kyseisellä konetyypillä.[6] Ohjaamomiehistö oli asianmukaisesti pätevä ja terveydellisesti palveluskelpoinen.[7] Lennolla oli 12 matkustamohenkilökunnan jäsentä.[6]

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiempi onnettomuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Takapaineistuksen väliseinän korjaustavat: ylempänä oikea tapa, alempana väärä tapa, jota onnettomuuskoneessa käytettiin.

Onnettomuuskoneen takaosa ja sen takapaineistuksen väliseinä kärsi vaurioita Japan Airlinesin lennon 115 laskeutumisessa kesäkuussa 1978, kun kone laskeutui liian jyrkässä kulmassa kiitotielle Osakan kansainvälisellä lentoasemalla.[8][9] Tapahtuman aikaan koneella oli lennetty 16 200 tuntia ja 12 300 lentoa. Lentokone otettiin tapahtuman myötä pois lentoliikenteestä korjattavaksi. Boeingin tekniikoiden suorittama korjaus poikkesi kuitenkin selvästi asianmukaisesta, minkä myötä takapaineistuksen väliseinän kestävyys väheni noin 70 prosenttia.[10]

Onnettomuuspäivän edeltäneet tapahtumat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentokone laskeutui Fukuokasta lentona 366 Tokion kansainväliselle lentoasemalle kello 17.12 samana päivänä. Kone valmistautui seuraavaan lentoonsa Osakaan ja aloitti rullauksen kello 18.04. Kapteeni istui perämiehen paikalla ja tämä kapteenin paikalla, koska perämies harjoitteli lennolla kapteenin roolia.[11]

Lento

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nousu ja järjestelmien tuho

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japan Airlinesin lento 123 nousi kello 18.12 Tokion kiitotieltä 15L kohteenaan Osaka.[11] Lento oli täysin varattu, sillä maassa vietettiin Bon-loman aattoa, ja monet olivat menossa tapaamaan läheisiään tai lomailemaan.[12] Suurin osa matkustajista oli japanilaisia, mutta lisäksi ainakin 21 oli ulkomaalaisia.[13] Lentokone lensi 12 minuutin kuluttua noususta noin 7 300 metrin korkeudella, ja sen nopeus oli noin 560 km/h. Samaan aikaan ohjaamon äänitallenteelta kuultiin räjähdys, jolloin kone alkoi tärisemään ja matkustamon paineistus menetettiin. Yhtäkkäinen paineen menetys aiheutti takapaineistuksen väliseinän tuhoutumisen, minkä myötä koneen sivuvakain irtosi. Lisäksi kaikki neljä hydrauliikkajärjestelmää tuhoutuivat, jolloin koneen hallinta muuttui erittäin haastavaksi, lähes mahdottomaksi.[10]

Kapteeni ilmoitti 46 sekunnin kuluttua hätätilasta ja pyysi lupaa palata Tokion lentoasemalle. Koska hydrauliikkajärjestelmä ei ollut käytettävissä, miehistö yritti ohjata lentokonetta käyttäen hyväksi moottoreiden työntövoimaa. Miehistö sai pidettyä lentokoneen noin 6 700 metrin korkeudessa ja ylläpidettyä 460 km/h tuntinopeuden. Koneen päälaskutelineet laskettiin, ja kone alkoi menettää korkeutta. Lentokone kääntyi hitaasti vasemmalle, kun se laskeutui 2 400 metristä alaspäin. Kun kone oli 1 600 metrin korkeudessa, ohjaamomiehistö huomasi vuoret ja lisäsi työntövoimaa, minkä seurauksena kone nousi takaisin kolmeen kilometriin.[10]

Törmäys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehistö alkoi laskea laskusiivekkeitä 41 minuuttia nousun jälkeen, ja koneen kallistuskulma kasvoi 60 asteeseen. Miehistö aloitti välittömästi laskusiivekkeiden sisäänoton ja lisäsi työnttövoimaa. Kone alkoi syöksyä 5 500 metrin minuuttinopeudella, mutta miehistö sai vedettyä nokan takaisin ylös puolentoista kilometrin korkeudessa. Kuitenkin hallinta menetettiin lopullisesti, ja kone törmäsi kello 18.56 metsäiseen Takamagahara-vuoreen Gunman prefektuurissa noin sadan kilometrin päässä Tokiosta.[10][14][15]

»Kone ilmestyi Oku-Taman suunnasta ja lensi alhaisella nopeudella matalalla ja nokka pystyssä. Ylitettyään meidät kone teki äkillisen käännöksen oikealle Sanpei-vuoren lähellä ja lensi Mikuni-vuoren ohitse. Tämän jälkeen kone syöksyi alaspäin pahaenteisesti kallistuneena ja katosi vuorten taa. Vähän myöhemmin näkyi savua ja liekkien loimotusta.»
(Neljän silminnäkijän antama kuvaus onnettomuuslennon viimeisistä hetkistä.[16])

Kaikki 15 miehistön jäsentä ja 505 matkustajaa 509:stä kuolivat. Kaikki eloonjääneet olivat naisia. Heidän istumapaikkansa olivat olleet penkkiriveillä 54–60 koneen peräosan vasemmalla puolella. Naisten vammat koostuivat eri puolilla kehoa olevista luunmurtumista, mutta kaikki toipuivat seuraavan puolen vuoden aikana.[17] Turma on kaikkien aikojen pahin yhden lentokoneen onnettomuus.[18] Eräs merkittävä uhri oli japanilainen laulaja Kyū Sakamoto, joka oli kuuluisa kappaleestaan ”Sukiyaki”.[19] Turman syy saatiin selville vasta jälkeenpäin kun erään silminnäkijän lentokoneesta ottamassa kuvassa huomattiin suurimman osan sivuvakaimesta sekä koko sivuperäsimen repeytyneen irti.[20]

Pelastustoimenpiteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lennon 123 reitti.

Ensimmäisenä onnettomuuspaikalle saapui Japanin itsepuolustusvoimien (JSDF) helikopteri. Huono näkyvyys ja vaikeakulkuinen maasto estivät helikopteria laskeutumasta paikalle. Pilotti lähetti JSDF:n maastohenkilöstölle ilmoituksen, että turmapaikalla ei näkynyt mitään merkkejä eloonjääneistä. Tämän ilmoituksen johdosta lähinnä onnettomuuspaikkaa liikkuneet JSDF:n maavoimat eivät kiirehtineet lentokoneen hylyn luo vaan pystyttivät tilapäisen telttakylän ja rakensivat helikopterille laskeutumisrampin.[21]

Aamulla 13. elokuuta kello 6.30, kun onnettomuuspaikan sijainti oli vahvistettu, 160 miestä käsittävä etsintäpartio kokoontui Uenon kylän keskikoululle saamaan tarkemmat ohjeet. Pelastuspartiot lähetettiin kahtena ryhmänä etsimään eloonjääneitä.[22] Jyrkälle vuoristoalueelle saapui JSDF:n sotilaiden ja paikallisen virkavallan lisäksi muun muassa Uenon palokunnan ja metsästysyhdistyksen miehiä sekä Tano Fujiokan savusukeltajia. Kello 10.45 ensimmäiset etsijät saapuivat koneen putoamispaikalle ja tuntia myöhemmin neljä henkiinjäänyttä matkustajaa löydettiin ympäristöön levinneen romun joukosta. Eloonjääneet kuljetettiin pois onnettomuuspaikalta JSDF:n maavoimien suurella helikopterilla, joka nousi ilmaan kello 13.29. Vajaa tuntia myöhemmin kaksi ambulanssia toi uhrit fujiokalaiseen sairaalaan.[23]

Tutkinta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Matkustajakoneen takapaineen väliseinä.

Onnettomuuden tutki Japanin liikenneministeriön lento-onnettomuuksien tutkintakomissio, ja virallinen tutkintaraportti julkaistiin 19. kesäkuuta 1987. Komissio päätteli onnettomuuden kohtuneen takaosan paineseinän murtumisesta, mikä aiheutti sivuvakaimen ja kaikkien hydraulijärjestelmien menetyksen. Takaseinä murtui, koska vuoden 1978 seuranneesta onnettomuudesta tehty puutteellinen korjaus oli altistanut seinän väsymismurtumille vuosien ajan. Sen vuoksi se ei enää kestänyt lennon aikana vallitsevaa painetta ja tuhoutui.[10] Myöhemmin kävi ilmi, että ohjaamomiehistö ei koskaan tiennyt suurimman osan pyrstöstä olevan irti.[24]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Aircraft Accident Investigation Report (PDF) Aircraft Accident Investigation Commission. Viitattu 30.8.2024. (englanniksi)
  • Griffioen, Hans: Air Crash Investigations: The Deadliest Single Aircraft Accident in Aviation History the Crash of Japan Airlines Flight 123. Lulu.com, 2011. ISBN 978-1257835089 (englanniksi)
  • Tuoteryhmä: Vuosisatamme kronikka. Jyväskylä ja Helsinki: Gummerus, 1989. ISBN 951202893X

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Aircraft Accident Investigation Commission s. 28.
  2. ↑ 524 killed in worst single air disaster The Guardian. 13.8.1985. Viitattu 28.9.2024. (englanniksi)
  3. ↑ a b Aircraft Accident Investigation Commission s. 25.
  4. ↑ Jauniškis, Pijus: 35 years since Japan Airlines Flight 123 crash AeroTime. 12.8.2020. Viitattu 28.9.2024. (englanniksi)
  5. ↑ Green, Patricia: Japan Airlines Flight 123: A Cabin Crew Perspective Simple Flying. 6.3.2023. Viitattu 28.9.2024. (englanniksi)
  6. ↑ a b Aircraft Accident Investigation Commission s. 26–27.
  7. ↑ Aircraft Accident Investigation Commission s. 111.
  8. ↑ Wignall, Alec: JAL Flight 123 – aviation’s deadliest single-aircraft disaster AeroTime. 30.11.2023. Viitattu 29.9.2024. (englanniksi)
  9. ↑ Hardiman, Jake: Wreckage Still Being Discovered: The Story Of Japan Airlines Flight 123 Simple Flying. 26.11.2022. Viitattu 28.9.2024. (englanniksi)
  10. ↑ a b c d e Boeing 747-SR100 Federal Aviation Administration. Viitattu 28.9.2024. (englanniksi)
  11. ↑ a b Aircraft Accident Investigation Commission s. 17.
  12. ↑ Japan Airlines flight 123 Encyclopædia Britannica. Viitattu 29.9.2024. (englanniksi)
  13. ↑ Haberman, Clyde: Jetliner crashes with 524 aboard in central Japan The New York Times. 13.8.1985. Viitattu 30.9.2024. (englanniksi)
  14. ↑ Lauri, Juho: 520 kuollutta: Japanissa tapahtui maailman vakavin yhden lentokoneen aiheuttama onnettomuus 35 vuotta sitten – katso pysäyttävää kuvamateriaalia turmapaikalta mtvuutiset.fi. 21.8.2020. Viitattu 28.9.2024.
  15. ↑ Carrington, Daisy: 7 ways air travel changed after disasters CNN. 17.8.2015. Viitattu 30.9.2024. (englanniksi)
  16. ↑ Griffioen 2011 s. 28.
  17. ↑ Griffioen 2011 s. 51.
  18. ↑ Kataja, Marika: Maailman pahimmat lento-onnettomuudet kautta aikojen – katso kymmenen tuhoisimman lista yle.fi. 11.4.2018. Viitattu 28.9.2024.
  19. ↑ Hernon, Matthew: 8 Things You Didn’t Know About Kyu Sakamoto Tokyo Weekender. 12.8.2020. Viitattu 30.9.2024. (englanniksi)
  20. ↑ Kronikka 1989, s. 1204.
  21. ↑ Griffioen 2011 s. 419.
  22. ↑ Griffioen 2011 s. 57.
  23. ↑ Griffioen 2011 s. 58.
  24. ↑ Haberman, Clyde: Plane's final minutes: 'Raise the nose' The New York Times. 20.8.1985. Viitattu 30.9.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Japan_Airlinesin_lento_123&oldid=22670485”