Jan Halldoff
Jan Harry ”Janne” Halldoff (4. syyskuuta 1939 Tukholma – 23. heinäkuuta 2010 Tukholma) oli ruotsalainen valokuvaaja, elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja, joka teki 1960- ja 1970-luvuilla monia suurta huomiota saaneita elokuvia.[1]
Tukholman suomalaisen seurakunnan jäseneksi kastettu Halldoff kärsi lapsena änkytyksestä, mutta löysi oman ilmaisuvälineensä lahjaksi saamastaan kamerasta. Jo 12-vuotiaana hän kuvasi monia julkisuuden henkilöitä ja sai 15-vuotiaana paikan lehtikuvaajana. Vuonna 1964 hän toimi Vilgot Sjömanin elokuvan 491 stillkuvaajana ja kiinnostui sen myötä elokuvanteosta. Oman esikoispitkänsä, Stig Claessonin käsikirjoittaman elokuvan Myten hän toi ensi-iltaan 1966 yhtenä kaikkien aikojen nuorimmista ruotsalaisohjaajista. Varsinainen läpimurto oli terveydenhoidon tilasta kertova Korridoren, joka herätti keskustelua ja nousi vuoden 1968 katsotuimmaksi ruotsalaiselokuvaksi. Vuonna 1972 Halldoffilta valmistui PR-toimiston hurjista henkilökuntajuhlista kertova Firman juhlat (Firmafesten). Vuonna 1975 Halldoff sai Guldbagge-palkinnon parhaasta ohjauksesta elokuvasta Polare, ja vuotta aiemmin hänen ohjauksensa Viimeinen seikkailu palkittiin Guldbaggella parhaana elokuvana. Merkittävimpiin hänen paristakymmenestä ohjauksestaan kuuluu myös Ulf Lundellin romaanin Jack filmatisointi Kapinalliset (1977).[1]
Halldoffin viimeiseksi elokuvaksi jäi vuoden 1982 Huijaus (Klippet), joka menestyi huonosti sekä kriitikoiden arvioissa että teattereissa. Sen seurauksena Halldoff jätti elokuvanteon, mutta toimi ajoittain alan kouluttajana ja käsikirjoitusten kehittäjänä.[1]
Halldoff työskenteli muun muassa Svensk Filmindustrille, Ruotsin televisiolle ja Svenska Filminstitutetille.[2] Vuonna 2009 hänen ohjaamansa elokuva Viimeinen seikkailu pääsi mukaan kirjaan Tusen svenska klassiker, johon koottiin tuhat Ruotsissa julkaistujen kirjojen, elokuvien, äänilevyjen ja tv-ohjelmien klassikkoa.[3]
Ingmar Bergman on sanonut Halldoffista: ”Hän vaikuttaa ohjaajalta joka ei vain tehnyt elokuviaan vaan eli ne.”[1]
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1966 – Myten eller Han snodde en blomma och fick springa för livet
- 1967 – Ola och Julia
- 1967 – Livet är stenkul (Elämä on rautaa)
- 1968 – Korridoren
- 1969 – En dröm om frihet
- 1970 – Ute
- 1970 – Bajen
- 1970 – Rötmånad
- 1972 – Firmafesten (Firman juhlat)
- 1973 – Bröllopet (Ruotsalaiset riemuhäät)
- 1973 – Stenansiktet
- 1974 – Det sista äventyret (Viimeinen seikkailu)
- 1976 – Jack (Kapinalliset)
- 1976 – Polare
- 1978 – Chez Nous (Kuolema ja sen syyt)
- 1978 – Harry H. (TV-sarja)
- 1979 – Tillsammans
- 1979 – Vad händer...?
- 1980 – Lämna mej inte ensam
- 1982 – Klippet (Huijaus)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Fahl, Hanna: Regissören Jan Halldoff har avlidit (Arkistoitu – Internet Archive), Dagens Nyheter 23.7.2010, viitattu 2.4.2015.
- ↑ Halldoff, Jan H, fotograf, regissör, Sthlm, Vem är det, Svensk biografisk handbok 1993, s. 427.
- ↑ Gradvall, Jan ym. (2009). Tusen svenska klassiker: böcker, filmer, skivor, tv-program från 1956 till i dag. Tukholma: Norstedt. ISBN 978-91-1-301717-4.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
