Jättiläissiippa
| Jättiläissiippa | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Myotis myotis (Brokhausen, 1797) |
||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||
| Jättiläissiipan levinneisyys | ||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Jättiläissiippa Wikispeciesissä |
Jättiläissiippa (Myotis myotis) on siippojen heimoon kuuluva lepakkolaji. Lajia esiintyy Keski- ja Etelä-Euroopassa, Luoteis-Afrikassa ja Vähä-Aasiassa.
Nisäkäsnimistötoimikunta ehdotti lajille uutta suomenkielistä nimeä "isosiippa".[2]
Elintavat [muokkaa]
Naaraat ja poikaset viihtyvät 50–2000 yksilön ryhmissä luolissa ja rakennuksien ullakoilla. Sen sijaan urosyksilöt elävät usein yksinään.[3]
Jättiläissiipat tulevat sukukypsiksi toisena elinvuotenaan. Lepakot pariutuvat loppukesällä tai syksyllä, mutta hedelmöitys viivästytetään siten, että munasolu irtoaa vasta keväällä. Poikanen syntyy tavanomaisesti kesäkuussa ja naaras saa vain yhden jälkeläisen kerralla.[3]
Ravinnoksi kelpaavat kovakuoriaiset, hyönteiset ja hämähäkit, jotka jättiläissiippa etsii maastosta.[3]
Anatomia [muokkaa]
Laji on Euroopan ja Vähä-Aasian kooltaan suurin lepakkolaji.[4] Sen ruumiin pituus on 6,8–8,3 cm ja häntä 4,5–6 cm, ja sen massa on noin 25–40 g. Jättiläissiipan kyynärvarsi on 5,6–6,7 cm[3] ja siipien leveys 40 cm.[4] Turkin väritys on tumman hiekanvärinen yläruumiissa ja vaaleampi alaruumiissa.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Myotis myotis IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus Luettu 20.11.2010.
- ↑ a b c d Jiří Gaisler ja Jan Zejda: Suuri eläinkirja, s. 98. suom. Mattias Toivanen, Jere Malinen ja Ismo Nuuja. WSOY, 1995. ISBN 951-0-22848-6.
- ↑ a b Clive Roots: Hibernation, s. 175. Greenwood Publishing Group, 2006. ISBN 9780313335440. (englanniksi)
