Jättiläissiippa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jättiläissiippa
Myotis.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Lepakot Chiroptera
Heimo: Siipat Vespertilionidae
Suku: Aitosiipat Myotis
Laji: myotis
Kaksiosainen nimi
Myotis myotis
(Brokhausen, 1797)
Levinneisyyskartta
Jättiläissiipan levinneisyys
Jättiläissiipan levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Jättiläissiippa Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Jättiläissiippa Commonsissa

Jättiläissiippa (Myotis myotis) on siippojen heimoon kuuluva lepakkolaji. Lajia esiintyy Keski- ja Etelä-Euroopassa, Luoteis-Afrikassa ja Vähä-Aasiassa.

Nisäkäsnimistötoimikunta ehdotti lajille uutta suomenkielistä nimeä "isosiippa".[2]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naaraat ja poikaset viihtyvät 50–2000 yksilön ryhmissä luolissa ja rakennuksien ullakoilla. Sen sijaan urosyksilöt elävät usein yksinään.[3]

Jättiläissiipat tulevat sukukypsiksi toisena elinvuotenaan. Lepakot pariutuvat loppukesällä tai syksyllä, mutta hedelmöitys viivästytetään siten, että munasolu irtoaa vasta keväällä. Poikanen syntyy tavanomaisesti kesäkuussa ja naaras saa vain yhden jälkeläisen kerralla.[3]

Ravinnoksi kelpaavat kovakuoriaiset, hyönteiset ja hämähäkit, jotka jättiläissiippa etsii maastosta.[3]

Anatomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji on Euroopan ja Vähä-Aasian kooltaan suurin lepakkolaji.[4] Sen ruumiin pituus on 6,8–8,3 cm ja häntä 4,5–6 cm, ja sen massa on noin 25–40 g. Jättiläissiipan kyynärvarsi on 5,6–6,7 cm[3] ja siipien leveys 40 cm.[4] Turkin väritys on tumman hiekanvärinen yläruumiissa ja vaaleampi alaruumiissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Myotis myotis IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus Luettu 20.11.2010.
  3. a b c d Jiří Gaisler ja Jan Zejda: Suuri eläinkirja, s. 98. suom. Mattias Toivanen, Jere Malinen ja Ismo Nuuja. WSOY, 1995. ISBN 951-0-22848-6.
  4. a b Clive Roots: Hibernation, s. 175. Greenwood Publishing Group, 2006. ISBN 9780313335440. (englanniksi)