Järjestelymestari
 |
Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Titteli on todennäköisesti historiaa rautateillä. |
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Järjestelymestari on henkilö joka vastaa rautatieliikennepaikalla rautatiekaluston järjestelyyn liittyvistä töistä.
Järjestelymestari vastaa siis junien oikeasta kokoonpanosta ja antaa vaihtotyömiehistölle vaihtotöitä koskevat ohjeet. Veturitalleilla ja varikoilla järjestelymestaria vastaavat työt hoitaa tallipäivystäjä, joka huolehtii vetokaluston ja veturinkuljettajien kiertoon liittyvät asiat.
Yleensä järjestelymestari hoitaa työnsä lanka- ja radiopuhelimien sekä kuulutusjärjestelmän avulla toimistostaan käsin; pienellä Loviisan rautatiellä järjestelymestari osallistui vaihtotyöhön henkilökohtaisesti.
Nykyään tehtävän toimistopainotteisuus on korostunut. Kentällä järjestelymestari nähdään vain erikoistilanteissa, kuten onnettomuustutkintojen yhteydessä.
Pienillä liikennepaikoilla ei järjestelymestaria ole ollut vaan tehtävistä huolehti asemapäällikkö tai junasuorittaja omiensa ohella.
Hierarkiassa järjestelymestari kuului vuoden 1950 käskykirjeen mukaan yhdeksänteen virkapukuluokkaan[1] eli samaan kuin yleisöä palveleva asemakirjuri ja ylikonduktööri. Myös hihalaatta on sama eli yksinkertainen ristikkonauha ja sen alla yksi puolileveä nauha. Järjestelymestarin virkalakissa on muista selvästi erottuva tunnus eli parretta kiertävä kultainen ristikkonauha. Hatun punos on hopeanvärinen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kapeat kiskot, luvut Loviisan - Vesijärven rautatie ja Virkapuvuista kapearaiteisilla.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ VR Käskylehti 40/1950.