Izumi Shikibu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Izumi Shikibu (974?–1034?) oli japanilainen runoilija. Hän oli keisarinna Akikon hovin hovinainen Heian-kyōssa. Hän oikeaa nimeään ei ole tiedossa. Izumin runoja pidetään loistavana runoutena.[1]

Izumi Shikibu meni nuorena naimisiin Izumin maakunnan lääninherran kanssa, mutta erosi tästä, ja sen jälkeen hänestä tuli prinssi Tametakan sivuvaimo. Prinssin kuoltua hän solmi suhteen prinssi velipuolen, prinssi Atsumichin kanssa, ja tämän kuoltua hän avioitui Tangon maakunnan lääninherran kanssa.[1]

Ollessaan suhteessa Atsumichin kanssa Izumi Shikibu kirjoitti osittain fiktiivisen päiväkirjan vuosilta 1002–1003. Hän oli merkittävä runoilija Heian-kaudella, jolloin muita merkittäviä runoilijoita olivat Murasaki Shikibu (Genjin tarina) ja Sei Shonagon (Päänaluskirja).[1]

Izumi Shikibun tytär Koshikibu oli myös runoilija ja keisarinna Shoshin (Akikon) hovinainen.[2]

Suomennetut runot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Enkö olisi sinua unohtanut!, Kuuntelin sateen rummutusta ikkunaan. Minä, todella nähnyt miten tyhjä. Nähdäpä sinut katsoisitpa minua. Uneen voit luottaa niin kauan kuin uneksit. Vaikka hän vihdoin tulisi. Teoksessa: Sateen ääni sillalla: japanilaista runoutta, toim. Jaakko Anhava, suom. Tuomas Anhava, Otava 2007 ISBN 978-951-1-21576-9 (Käännökset on tehty englannin-, saksan- ja ranskankielisten käännösten pohjalta. Joidenkin käännösten viimeistely Jaakko Anhava.)
  • Lakkaako kerran olemassaoloni. Pimeydestä vaellan pimeyteen. Saisinpa – ennen kuin lähden maailmasta. Teoksessa: Kuuntelen, vieras: valikoima klassillisia japanilaisia tanka-runoja, suom. Tuomas Anhava, Otava, Helsinki, 6. p. 1976
  • Jättäessäni kohta tämän maailman. Teoksessa: Ogura Hyakunin Isshu: sata runoilijaa, sata runoa, suom. Wili Leikola, Jari Sutinen, Juhani Tikkanen. Kolmen mutkan maja, 2005 ISBN 952-91-9230-4
  • Lakkaako kerran olemassaoloni. Pimeydestä vaellan pimeyteen. Saisinpa – ennen kuin lähden maailmasta. Vaikka hän vihdoin tulisi. Teoksessa: Maailmankirjallisuuden mestarilyriikkaa, toim. Maunu Niinistö, WSOY 1967
  • Saisinpa – ennen kuin lähden maailmasta. Teoksessa: Maailman runosydän, toim. Hannu Tarmio, Janne Tarmio, 1998 ISBN 951-0-22134-1
  • Toiveikas, jätin oveni sulkematta,. Teoksessa: Kevätsateiden aika: japanilaista tankarunoutta, suom. ja toim. Arto Lappi, Sammakko, 2005 ISBN 952-5194-95-7
  • Vaikka hän vihdoin tulisi. Teoksessa: Runoni rakkaudesta, toim. Salme Saure, Otava 1981 ISBN 951-1-06262-X
  • Lakkaako kerran olemassaoloni. Pimeydestä kuljen pimeän tielle. suom. Tuomas Anhava. Julkaisussa: Parnasso 1959; nro 4
  • Luumupuu näyttää olevan jo kukassa, suom. Eija Aromaa, Julkaisussa: Parnasso 2/2017. s. 48–52

Izumi Shikibun runoja on myös antologioissa[2]

  • Oikukas tuuli: toinen valikoima japanilaisia tankoja, suom. Tuomas Anhava, Otava 1970 (Suomennettu englannin-, ranskan- ja saksankielisistä käännöksistä)
  • Täällä kaukana: kolmas valikoima japanilaisia tankoja, suom. Tuomas Anhava, Otava 1975 ISBN 951-1-02178-8 (Suomennettu englannin-, ranskan- ja saksankielisistä käännöksistä)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Tankarunoilija tuhannen vuoden takaa. Parnasso, 2/2017, s. 53.
  2. ↑ a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Izumi Shikibu”, Otavan kirjallisuustieto, s. 332–333. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Izumi_Shikibu&oldid=22331944”