Isosiilikäs

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Isosiilikäs
Arctia caja Buchstein02.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Siilikkäät Arctiidae
Alaheimo: Aitosiilikkäät Arctiinae
Suku: Arctia
Laji: caja
Kaksiosainen nimi
Arctia caja
Linnaeus
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Isosiilikäs Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Isosiilikäs Commonsissa

Isosiilikäs (Arctia caja) on siilikkäiden heimoon kuuluva kookas yöperhoslaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isosiilikästä ei voi ulkonäön perusteella sekoittaa mihinkään muuhun perhoslajiin. Etusiivet ovat pohjaväriltään kermanvalkoiset, ja niissä on laajoja, suklaanruskeita laikkuja. Laikkujen koko ja värisävy vaihtelevat yksilöittäin. Takasiivet ovat räikeän oranssinpunaiset, ja niissä on likimain pyöreitä, mustansinisiä täpliä. Perhosen pää ja keskiruumis ovat suklaanruskeat ja tuuheakarvainen. Niskassa on punainen poikkijuova. Takaruumis on oranssinpunainen, ja siinä on mustia poikkijuovia. Tuntosarvet ovat sulkamaiset. Siipiväli on 49–78 mm.[1][2][3] Lajilla esiintyy myös muutamia kuvioinniltaan tai väritykseltään poikkeavia muotoja[4].

Toukka on siilikkäille tyypilliseen tapaan pitkien, kiehkuroittain asettuneiden poltinkarvojen peittämä. Nuorena toukan karvoitus on punaruskeaa. Vanhemmalla toukalla kylkien karvat ovat punaruskeita ja selkäpuolen mustia sekä vaaleita. Selkäpuolen karvat ovat myös paljon kylkien karvoja pitempiä. Täysikasvuisella toukalla on pituutta 70–80 mm, mutta talvehtiva toukka on vain 15–20 mm pitkä.[5]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isosiilikästä tavataan koko Euroopassa ja Suomessakin Lappia myöten. Levinneisyysalueeseen kuuluu myös Pohjois-Amerikka[6]. Aikuiset perhoset lentävät heinäkuun alusta elokuun alkuun.[7]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isosiilikäs viihtyy kaikenlaisilla avoimilla ja puoliavoimilla paikoilla. Yöaktiivisena perhosena sitä kuitenkin tapaa harvemmin kuin lajin yleisyys antaisi odottaa. Päiväsaikaan siilikkään voi tavata lepäämästä kasvillisuuden joukossa, mutta etusiipien kuviointi kätkee perhosen hyvin. Aikuinen perhonen ei toimivista suuosistaan huolimatta nauti ravintoa vaan elää toukkana keräämänsä energian turvin. Etenkin koiraat lentävät valolle.[5]

Laji talvehtii keskenkasvuisena toukkana. Naaras munii jopa 600–1000 munaa toukkien ravintokasvien lehtien alapinnoille ja munat kuoriutuvat 10–12 päivän kuluttua. Nuoret toukat viihtyvät pienissä ryhmissä ja ennen talvehtimista ne ovat aktiivisia myös päivällä. Talvehtineet toukat viettävät piilottelevampaa elämää ja liikkuvat lähinnä öisin.[5]

Aikuisen perhosen kirkkaat värit toimivat varoituksena saalistajille, sillä laji on myrkyllinen. Perhosen niskassa sijaitsevien rauhasten tuottamat koliiniesterit toimivat keskushermostossa asetyylikoliinireseptorien salpaajina. Lisäksi perhosen takaruumiista on eristetty hengityselimistöön vaikuttavia yhdisteitä[8]. Muiden siilikkäiden tapaan perhosen keskiruumiissa on kuuloelimet, ja isosiilikkään tiedetään tuottavan ääntä, jos perhonen kuulee lepakoiden päästämiä kaikuluotausääniä. Näiden äänten arvellaan toimivan lepakoille suunnattuna varoituksena perhosen myrkyllisyydestä.[5]

Laji oli aikoinaan keräilijöiden suosiossa ja valikoivalla jalostuksella siitä saatiin tuotettua normaalista poikkeavia värimuotoja ja kuviointeja.[2]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka on polyfagi, joka kelpuuttaa ravinnokseen lähes kaikki kasvit.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  2. a b UK Moths (englanniksi)
  3. Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)
  4. Pertti Pakkanen: isosiilikäs
  5. a b c d e Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 412–414
  6. Norges sommerfugler (norjaksi)
  7. Perhoswiki
  8. A Pharmacologically Active Choline Ester and Other Substances in the Garden Tiger Moth, Arctia caja (L.) (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]