Isomeriliitäjä
| Isomeriliitäjä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Ulappalinnut Procellariiformes |
| Heimo: | Ulappaliitäjät Procellariidae |
| Suku: | Meriliitäjät Procellaria |
| Laji: | aequinoctialis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Procellaria aequinoctialis |
|
| Katso myös | |
Isomeriliitäjä (Procellaria aequinoctialis) on meriliitäjien sukuun kuuluva valtamerilintu.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isomeriliitäjä on kokonaan tummanruskea, lähes musta, pitkäsiipinen eteläisten valtamerten liitäjä, jolla on kokonaan vaalea nokka, joka nuorella linnulla on vielä vaaleampi kuin aikuisella. Joillakin yksilöillä on pieni valkoinen poskitäplä. Linnun pituus on 51–58 cm, siipien kärkiväli 134–147 cm ja paino 1–1,4 kg. Sukupuolet ovat samanvärisiä.
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isomeriliitäjä elää laajalla alueella eteläisillä valtamerillä. Se pesii Etelämannerta ympäröivillä saarilla, kuten Etelä-Georgialla, jossa sijaitsee lajin suurin yhdyskunta, noin kaksi miljoonaa paria. Lajin kokonaiskanta on noin seitsemän miljoonaa yksilöä. Kanta on taantunut saarille tuotujen vieraiden petojen, kuten rottien, sekä kalastuksessa käytettävien pitkäsiimojen takia.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laji pesii kasvillisuuden valtaamilla rinteillä tai soistuneessa maastossa. Pesimäajan jälkeen se elää vain avomerellä.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isomeriliitäjät elävät yhdyskunnissa. Ne kaivavat syvän, yli kaksi metriä pitkän pesäonkalon, jonka perälle ne rakentavat pesän. Lokakuussa naaras munii sinne yhden munan, jota haudotaan 57–62 päivää. Emot voivat välillä jättää munan useiksi päiviksi hautomatta. Poikanen jättää pesän lentokykyisenä 87–106 päivää vanhana. Pari on hyvin uskollinen pesäpaikalleen ja palaa usein samalle pesäkololle vuodesta toiseen. Laji voi elää yli 30-vuotiaaksi.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isomeriliitäjät syövät mustekaloja, kaloja ja äyriäisiä. Ne saalistavat enimmäkseen kelluen meressä siepaten ruokansa veden pinnasta. Ne ovat hyviä sukeltajia ja etsivät joskus ruokansa sukeltamalla jopa kymmenestä metristä. Ne seuraavat mielellään kalastusaluksia syöden jätteitä ja perkuutähteitä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Arkive[vanhentunut linkki] (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Procellaria aequinoctialis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 16.6.2014. (englanniksi)