Isomeraasit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Isomeraasit ovat entsyymejä, jotka katalysoivat isomeroitumista eli substraattien muuttamista isomeereikseen. Kaikki isomeraasien katalysoimat isomeroitumisreaktiot ovat intramolekulaarisia eli tapahtuvat molekyylinsisäisesti. Isomeraaseja, jotka katalysoivat funktionaalisen ryhmän siirtymistä molekyylin sisällä paikasta toiseen kutsutaan mutaaseiksi.[1][2] Kaikkien isomeraasien EC-numeron ensimmäinen numero on 5.[2]

Isomeraasien luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isomeraasit jaetaan 6 alaluokkaan niiden katalysoimien isomeroitumisreaktioiden perusteella. Luokittelu perustuu kansainvälisen biokemian ja molekyylibiologian järjestön IUBMB:n luokittelujärjestelmään ja on seuraava:[2]

  • EC 5.1.x.x - Rasemaasit ja epimeraasit. Nämä entsyymit aikaansaavat rasemoitumisen tai epimeroitumisen kiraliakeskuksessa. Tämä ryhmä jaetaan alaluokkiin sen mukaan onko substraattina aminohappo, hiilihydraatti, hydroksikarboksyylihappo vai muu orgaaninen yhdiste.
  • EC 5.2.x.x - Cis-trans-isomeraasit katalysoivat kaksoissidoksen geometrian muutosta ja muuntavat cis- ja trans-isomeereja toisikseen.
  • EC 5.3.x.x Intramolekulaariset oksidoreduktaasit. Entsyymit katalysoivat jonkin funktionaalisen ryhmän hapetusta samanaikasiesti samassa molekyylissä tapahtuvan toisen funktionaalisen ryhmän pelkistyksen kanssa.
  • EC 5.4.x.x - Intramolekulaariset transferaasit eli mutaasit. Entsyymit katalysoivat funktionaalisen ryhmän siirtämistä molekyylin sisällä asemasta toiseen. Ryhmä jaetaan alaluokkiin siirtyvien ryhmien perusteella ja siirtyviä ryhmiä voivat olla moon muassa asyyli-, amino-, fosfo- tai hydroksyyliryhmät.
  • EC 5.5.x.x - Intramolekulaariset lyaasit. Katalysoivat intramolekylaarista eliminaatiota, jonka tuloksena muodostuu kaksoissidos. Eliminoituva ryhmä pysyy kuitenkin kovalenttisesti sitoutuneena substraattiin
  • EC 5.99.x.x - Muut isomeraasit käsittävät epäyhtenäisen joukon isomeraaseja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Miriam D. Rosenthal, Robert H. Glew: Medical Biochemistry, s. 30-31. John Wiley and Sons, 2009. ISBN 978-0-470-12237-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.1.2014). (englanniksi)
  2. a b c G.P.Moss: EC 5. Introduction Queen Mary, University of London. Viitattu 2.1.2014. (englanniksi)
Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.