Isokastesammal
Wikipedia
| Isokastesammal | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Plagiochila asplenioides (L.) Dumort.[1] |
||||||||||||||||||||
| Synonyymit | ||||||||||||||||||||
|
Plagiochila major |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
Isokastesammal (Plagiochila asplenioides) on Suomen suurikokoisin heleänvihreitä laikkuja muodostava maksasammallaji.
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö [muokkaa]
Isokastesammal on kookas (3–12 cm) lehdellinen maksasammal. Sen litteät, läpikuultavat versot kasvavat melko pystyssä. Sen selkäpuolelta johteiset lehdet ovat pyöreäkärkiset ja hammaslaitaiset.[2]
Levinneisyys [muokkaa]
Isokastesammalta tavataan pohjoisen pallonpuoliskon lauhkealla ja viileällä vyöhykkeellä. Etelä- ja Keski-Suomessa se on yleinen ja pohjoisessa harvinainen.
Elinympäristö [muokkaa]
Isokastesammal viihtyy keskiravinteisilla paikoilla kosteissa kangasmetsissä ja lehdoissa.
Lähteet [muokkaa]
- Valokki Nettikasvio
- Suomen ympäristökeskus: Suomen sarvi- ja maksasammalten nimiluettelo (suomenkielisen nimen lähde)
- ↑ Ulvinen, Tauno, Syrjänen, Kimmo ja Anttila, Susanna: Suomen sammalet - levinneisyys, ekologia, uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, 2002. ISBN 952-11-1290-5.
- ↑ Rikkinen Jouko: Jäkälät ja sammalet Suomen luonnossa. Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22221-7.
Sivulta puuttuu