Ilmastonmuutos Etelä-Afrikassa
Ilmastonmuutos vaikuttaa Etelä-Afrikassa nostamalla vuoden keskilämpötilaa, harventamalla mutta toisaalta voimistamalla sateita ja lisäämällä kuivuutta.[1]
Maan keskilämpötila on noussut 1960-luvun ja vuoden 2018 välillä 1,5 °C, ja joka vuodenajan alin ja korkein päivän keskilämpötila on noussut. Lämpötila on noussut etenkin maan kuivissa keskiosissa. Lämpötilan odotetaan nousevan 2,0 °C vuoteen 2050 mennessä ja 4,2 °C vuoteen 2090 mennessä siten, että etenkin maan länsi- ja keskiosat sekä kesäkuukaudet marraskuusta maaliskuuhun olisivat aiempaa kuumempia. Lämpötilan nousu lisäisi myös kuumien päivien määrää.[1]
1960–2000-lukujen tilastot viittaavat siihen, että koko maassa sadepäivät ovat vähentyneet mutta toisaalta yksittäiset sateet voimistuneet.[1]
Erään arvion mukaan maa on ilman ilmastonmuutostakin vaarassa menettää pintavesivarantonsa nopeasti.[1]
Vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etelä-Afrikka on hyvin riippuvainen luonnonvaroista ja maataloudesta, ja sen maatalous on riippuvainen sateista. Toisaalta etenkin maaseudulla on paljon köyhyyttä ja kyky sopeutua ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin on huono. Lämpötilojen nousu lisää helleaaltoja ja nopeuttaa veden haihtumista, mikä vaikuttaa maatalouteen. Ilmastonmuutos vaikuttaisi myös turismiin, karjanhoitoon ja terveydenhuoltoon.[1]
Ilmastonmuutoksen odotetaan lisäävän maassa äärimmäisiä luonnonilmiöitä, kuten kuivuutta ja tulvia. Ne puolestaan aiheuttaisivat maaperän eroosiota, metsien häviämistä, kuivuuskausia ja aavikoitumista, maan huononemista ja myös maan ainutlaatuisten eläinlajien biologisen monimuotoisuuden vähenemistä. Tulvat uhkaisivat myös liata vettä ja aiheuttaa vahinkoja maan infrastruktuurille.[1]