Ibeerin kieli
| Ibeerin kieli | |
|---|---|
 Ibeerin kieli vaaleanvihreällä |
|
| Tiedot | |
| Alue | Pyreneiden niemimaa, Välimeren rannikko |
| Ajoitus | 700-luku eaa.–100-luku eaa. |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | isolaattikieli |
| ISO 639-3 | xib |
Ibeerin kieli oli Pyreneiden niemimaan itä- ja kaakkoisalueilla eläneen alkuperäiskansan puhuma kieli. Ibeereistä ei tiedetä paljoa, mutta he asuttivat aluetta vuosien 700–100 eaa. välillä. Ibeeri sammui muiden paleohispaanisten kielten (baskia lukuun ottamatta) joukossa 100–200-luvulle jaa. mennessä, kun niiden sijaan siirryttiin käyttämään latinaa. Historioitsija Menéndez Pidalin mukaan se saattoi kuitenkin säilyä joillain alueilla Visigoottien valtakunnan perustamiseen asti.[1]
Ibeerin kielestä on säilynyt joukko piirtokirjoituksia, ja niitä pystytään lukemaan, mutta ei tulkitsemaan.[2] Niiden perusteella ei myöskään ole voitu selvittää, onko ibeeri sukua millekään muulle tunnetulle kielelle.[2] Kielen katsotaan olevan isolaattikieli.[3] Sen on arveltu olevan sukua baskin kielelle, koska baskin ja ibeerin numerojärjestelmät muistuttavat toisiaan.
Ensimmäiset kirjalliset todisteet ibeerin kielestä ovat peräisin 300-luvulta eaa. ja sata vuotta myöhemmin kieli alkoi kadota. Tähän vaikutti mm. se, että ensin karthagolaiset ja sitten roomalaiset valloittivat ibeerin kielen puhuma-alueita.[4]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ibeeriä puhuttiin laajalti Välimeren rannikolla Pyreneiden niemimaan alueella. Pohjoisessa kielellä tehtyjä kaiverruksia on löydetty jopa Ranskan Hérault-joelta asti. Tärkeitä tekstien jäänteitä on löydetty Ranskan Oppidum d'Ensérunen historiallisesta kylästä, Narbonnen ja Béziers'n välistä. Etelässä kielen puhujien asuinala rajoittui Espanjan Jaénin Porcunaan, josta on myös löydetty ibeeriratsastajia kuvaavia patsaita. Levinneisyyttä sisämaassa ei tunneta varmasti. Ilmeisesti ibeerien elinalue ulottui sisämaassa vain nykyiseen Zaragozaan asti.lähde?
Ennen roomalaisten saapumista Pyreneiden niemimaalle alueella asui lukuisia kansoja, joista seuraavat ehkä puhuivat ibeeriä: Ausetanit (Koillis-Katalonia), Ilegetet (Lleida ja Huesca), Indigetet (Gironan rannikko), Layetanot (Barcelona), Cosetanot (Tarragona), Ilercavonet (Murcia ja Levante), Edetanot (Caencia, Castellón ja Teruel), Contestanot (Valencia, Alicante, Cartagena ja Albacete), Bastetanot (Granada, Almería ja Murcia) ja Oretanit (Jaén, Ciudad Real, Albacete ja Cuenca).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Garatea Grau, Carlos.: El problema del cambio lingüistico en Ramón Menéndez Pidal : el individuo, las tradiciones y la historia. Tübingen: Narr, 2005. 58549004. ISBN 3823360078, 9783823360070. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.7.2018).
- ↑ a b Jaakko Anhava: ”Euroopan ja Lähi-Idän isolaatteja”, Maailman kielet ja kielikunnat, s. 103–104. Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X.
- ↑ Glottolog 4.5 - Iberian glottolog.org. Viitattu 10.5.2022.
- ↑ Iberian scripts omniglot.com. Viitattu 10.5.2022.