IS-LM-malli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
IS-käyrä siirtyy oikealle ja nostaa korkoa i sekä lisää reaalista bruttokansantuotetta Y.

IS-LM-malli (engl. Investment Saving / Liquidity preference Money supply model) on tunnettu makrotaloustieteen malli, jonka avulla voidaan esittää keynesiläisen taloustieteen keskeisiä ajatuksia. Mallin kehitti ensimmäisenä John Hicks vuonna 1937. Se kuvaa kokonaiskysynnän ja rahan tarjonnan vaikutusta korkoon sekä kansantuloon.

Malli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IS-LM-malli esitetään tyypillisesti kuvana, jonka akseleina ovat kansantulo (tai reaalinen BKT) Y sekä nimelliskorko i. IS-käyrä kuvasi alun perin investointien ja säästämisen tasapainoa (engl. Investment/Saving). Vuodesta 1937 alkaen sillä on kuvattu laajemmin kokonaiskysynnän (yksityinen kulutus, yksityiset investoinnit, julkinen kulutus ja nettovienti) ja tuotannon tasapainoa. Koska alhainen korko lisää investointeja, IS-käyrä on laskeva. IS-käyrään voidaan vaikuttaa esimerkiksi lisäämällä julkista kulutusta. Esimerkiksi ekspansiivisen finanssipolitiikan vaikutus näkyy IS-käyrän siirtymisenä oikealle.

LM-käyrä kuvataan yleensä kasvavana ja se kuvaa rahan kysynnän ja tarjonnan tasapainoa (engl. Liquidity/Money supply). Keynesiläiset taloustieteilijät katsovat LM-käyrän olevan melko loiva, kun taas moneteristit pitävät LM-käyrää lähes pystysuorana. LM-käyrä siirtyy, kun rahan tarjonta muuttuu mallin ulkopuolisista syistä (esimerkiksi poliittisen päätöksenteon johdosta).

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

J. R. Hicks, "Mr. Keynes and the 'Classics'; A Suggested Interpretation," Econometrica, 5(2), April 1937 pp. 147-159.

Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.