Hypersäikeistys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hypersäikeistys (engl. Hyper Threading Technology eli HTT) on Intelin kehittämä teknologia, joka tuo suorittimiin yhtä paljon virtuaalisia ytimiä kuin suorittimessa on todellisia ytimiä. Hypersäikeistys siis kaksinkertaistaa käyttöjärjestelmälle näkyvän ydinmäärän.

Intel sai HTT:n avulla suorittimiinsa monta säiettä hyödyntävissä testiohjelmissa 5–30 prosenttia lisää suorituskykyä verrattuna niihin suorittimiin, joissa HTT:tä ei ollut.

Hypersäikeistyksen historia ja hyöty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HTT oli tuettuna joissain Pentium 4 -arkkitehtuuriin perustuvissa suorittimissa, mutta ominaisuuden hyödyntäminen päättyi aluksi CORE-arkkitehtuurin myötä. HTT-tekniikkaa kritisoitiin sen aiheuttamasta ylimääräisestä virrankulutuksesta. HTT teki paluun osassa Intel Core i3/i5/i7 -prosessoreissa, sekä Intel Atomissa.

Hypersäikeistys on antanut selvän nopeusedun monisäikeisissä ohjelmissa Intelin suorittimille kilpailijaan AMD:hen nähden, jolloin AMD on joutunut vastaamaan lisäämällä suorittimiensa ydinmäärää, mikä on kasvattanut valmistuskustannuksia eikä ole kuitenkaan parantanut yksisäikeisten ohjelmien suorituskykyä. Intel on hypersäikeistyksen ansiosta voinut käyttää pienempää määrää suurempia ytimiä, mikä on auttanut myös yksisäikeisten ohjelmien suorituskyvyssä.

Monta säiettä hyödyntävät parhaiten esimerkiksi videonpakkausta, renderointia ja tieteellistä laskentaa tekevät ohjelmat, eli näillä hyöty hypersäikeistyksestä on suurin elı se jakaa suoraan sanottuja esım 4 ydınta 8:saa

Tämä tietotekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.