Hovimies
Sivulta puuttuu Hovimies on aiemmin käytössä ollut nimitys, joka tarkoitti kuninkaan tai ruhtinaan hovissa palvelevaa aatelismiestä. Keskiajalla aatelismiehen tärkein arviointiperuste oli hänen kelpoisuutensa asepalvelukseen. Tämän ritari-ihanteen vähitellen väistyessä kehittyi Espanjassa ja Italiassa 1400-luvulla uusi aatelisihanne. Tämän uudentyyppisen hovimiehen arviointiperusteena oli kirjallinen oppineisuus sekä hallitut käyttäytymistavat.
Ihanteellisen hovimiehen ominaisuudet kokosi kirjaansa italialainen diplomaatti ja kirjailija Baldassare Castiglione, jonka teos Il libro del cortegiano julkaistiin 1528. Suomeksi tämä Hovimies-nimen saanut kirja ilmestyi J. A. Hollon suomentamana 1957.[1] Uuden ihanteen mukaisista oppineista hovimiehistä kehittyi virka-aateli, joka turvasi aatelissäädyn johtoaseman valtion uudessa keskitetyssä virkakoneistossa.
[muokkaa] Hovinainen
Hovinaiseksi kutsutaan hienostonaista, joka on palkattu kuningattaren tai prinsessan palvelukseen.
[muokkaa] Lähteet
- Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1961
- Facta 2001, WSOY 1983
- ↑ Castiglione, Baldesar, kreivi: Hovimies. (Il libro del cortegiano, 1528.) Suomentanut, johdannon ja selitykset kirjoittanut J. A. Hollo. Porvoo: WSOY, 1957.
