Hiomapaperi

Hiomapaperiarkkeja.

Hiomapaperi on hionnassa käytetty lastuava työkalu. Kaikissa hiomapapereissa ei ole paperia pohja-aineena , siten hiomapareri on joskus harhaanjohtava nimitys. Hiomapaperi käsittää pohjamateriaalin, johon hiovat terävät hiukkaset on liimattu. Karkeus tulee yleensä paperin pintaan liimatuista piikarbidihiukkasista, aikaisemmin käytettiin myös hiekajyviä ja lasia. Vesihiomapaperi on tarkoitettu käytettäväksi veden kanssa, mutta myös kuivana käytettäväksi tarkoitettua erittäin hienoa hiomapaperia . Vesihiomapaperin pohjamateriaalina käytetään kuitumaista materiaalia, joka ei hajoa veden vaikutuksesta.

Hiomapapereita myydään arkkeina tai rullina, sekä myös hiomakoneisiin sopiviksi muotoiltuina.

Kuparin, messingin ja muiden jalometallien hiomiseen voidaan käyttää nailonista tehtyä hiomakangasta.

Historia

Ensimmäisiä tunnettuja hiomapapereita käytettiin 1200-luvulla Kiinassa. Ne tunnettiin aluksi nimellä lasipaperi, sillä niiden hiontapinta oli lasipölyä.

Karkeusluokitus

Hiomapaperit jaotellaan karkeuden mukaan niinsanottuna MESH lukuna joka liittyy rakeiden sirotteluun liityvään verkkoon ja sen silmien kokoon. Karkeus on lukuarvo 60, 120, 220, jne. Mitä suurempi lukema on, sitä hienojakoisempi ja sileämpää jälkeä jättävä paperi on. Seuraavassa taulukossa vertaillaan CAMI ja "P" -luokitusta hiomapaperin keskimääräiselle raekoolle mikrometreissä (µm).

Raekokojen taulukko

	ISO/FEPA	CAMI	Keskim. raekoko (µm)
Makrorakeet
Erittäin karkea (hioo materiaalia erittäin nopeasti)	P12		1815
	P16		1324
	P20		1000
	P24		764
		24	708
	P30		642
		30	632
		36	530
	P36		538
Karkea (Hioo nopeasti materiaalia)	P40	40	425
		50	348
	P50		336
Keskinkertainen (puun pinnan viimeistelyn valmistelu)		60	265
	P60		269
	P80		201
		80	190
Hieno (puun pinnan viimeistely)	P100		162
		100	140
	P120		125
		120	115
Erittäin hieno (loppusilaus puulle)	P150		100
		150	92
	P180	180	82
	P220	220	68
Mikrorakeet
Erittäin hieno (pinnoituksien välillä)	P240		58.5
		240	53.0
	P280		52.2
	P320		46.2
	P360		40.5
Erittäin hieno		320	36.0
	P400		35.0
	P500		30.2
		360	28.0
	P600		25.8
Superhieno (Viimeinen hionta)		400	23.0
	P800		21.8
		500	20.0
	P1000		18.3
		600	16.0
	P1200		15.3
Ultrahieno (viimeinen hionta)	P1500	800	12.6
	P2000	1000	10.3
	P2500		8.4

Karkeuden valinta

Karkeuden valinta riippuu paljolti materiaalista jota halutaan hioa, pinnan epätasaisuudesta ja halutusta pinnanlaadusta.

Aloituskarkeus valitaan sillä perusteella kuinka paljon halutaan hioa. Useamman millin hiontaan kannattaa valita noin 80 karkeuksinen hiomapaperi, mutta jos halutaan vain silittää valmiiksi suhteellisen tasaista pintaa voidaan hionta aloittaa 240-500 karkeudella. Karkeuden hienontamista ei kannata tehdä liian suurin hypyin koska silloin karkeamman hionan narmuja ei saada helposti pois. Siirtymällä maltillisesti hienompaan minimoidaan työ, joka menee karkeamman paperin naarmujen poistoon. Perussääntönä sanotaan että yhden karkeuden yli voi hypätä mutta kahden ylihyppäämäninen lisää työtä.

Puun hionta

Puun hiontaan käytetään hiomaperia karkeuksiltaan 40-500. Muotoiluhionta suoritetaan yleensä 80 tai 120 karkeudella ja viimeistely yleensä 240 karkeudella. Pintakäsittelyn hiontaan voidaan käyttää 320 karkeuksista hiomaperia tai jopa 500.

Maalin hionta

Jos halutaan silittää maalipintaa ilman että pintakuluu puhki, aloitetaan metallipinnan hionta 240-500 karkeudella riipuen maalikerroksen paksuudesta ja tasaisuudesta. Automaalauksessa voidaan aloittaa 320 -800 karkeudella ja lopettaa 2000 karkeuteen, jolla saadaan suhteellisen kiiltävä pinta. Loppuhiontaan voidaan käyttää hiomatahnaa, jonka hiovat ainesosat ovat hienompia.

Metallin hionta

Metallipintojen viimeistelyhiontaan voidaan soveltaa maalin hiontaan liittyviä karkeuksia. Karkeampaan työstöön käytetään esimerkiksi kulmahiomakoneeseen laitettavaa lamellilaikkaa, joilla pyöristetään särmiä ja hitsauksia jolloin käytetään jopa 40 karkeutta tehon saavuttamiseksi.