Hiljaisuuden spiraali -malli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hiljaisuuden spiraali -malli on saksalaisen Elisabeth Noelle-Neumannin kehittämä mediavaltaa kuvaava malli.

Sen perusideana on se, että yksilö ei halua tulla sosiaalisesti eristetyksi. Tämän takia ihmiset etsivät lähiympäristöstään vihjeitä siitä, mitä on sosiaalisesti soveliasta ilmaista ja mihin suuntaan näistä asioista puhuminen on menossa. Ajatuksena on pohtia vähintäänkin yhtä paljon sitä mistä vaietaan kuin sitä mistä puhutaan. Ideana on yksilön oman mielipiteen ja myös käyttäytymisen vähittäinen muuttuminen vastaamaan sosiaalisesti hyväksyttyä tapaa ja mielipidettä.[1]

Yhdysvalloissa tämän hiljaisuuden kuvio on näkynyt muun muassa "don't ask, don't tell" -keskusteluissa. Eräällä tasolla yksilöiden poliittisen mielenilmaisun kaventuminen autojen puskurien tarroiksi on osa tämän mallin manifestaatiota (esimerkiksi "Last one leaving Michigan, turn off the lights" -tarrat 1970-luvulla globalisaation viedessä niin sanotun ruostevyöhykkeen teollisia työpaikkoja).

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Neuwirth, K., Testing the spiral of silence model: The case of Mexico. International Journal of Public Opinion Research, 2000. 12, 138-159.


Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.