Henrik Sohlberg

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Henrik Johan Sohlberg (1735–1803) muutti Ruotsin Karlskronasta Helsinkiin, missä hän kouluttautui kultasepäksi Anders Ekholmin kisällinä. Vuodesta 1764 alkaen Sohlberg toimi itsenäisenä kultaseppänä ja vuonna 1765 hän sai porvarioikeudet. Hän kuoli 6. huhtikuuta 1803 Oulunkylässä.[1]

Suurmaanomistaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sohlberg hankki omistukseensa maatiloja kaupungin ympäristöstä Helsingin pitäjän alueelta. Michelsin eli Landboasin perintö-rustholli Oulunkylässä, Kottbyn perintötila, Pukinmäen ja Stensbölen allodiaalisäterit sekä niiden kanssa yhteiskäytössä ollut Tallbackan eli Eskosin rälssitila, Tapaninkylässä sijainneet Ossmusin perintörustholli, Krogarsin perintorustholli sekä Nybondasin ja Björnsin perintötilat ja Vuosaaressa sijainnut Backmansin perintörustholli tiili- ja kalkkiruukkeineen ja myllyineen ovat olleet Sohlbergin suvun omistuksessa.[2]

Perhesuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henrik Sohlbergin vanhemmat olivat Jonas Sohlberg ja Karin Ohlsdotter. Hän oli naimisissa Juliana Backmanin kanssa. Poika Karl Fredrik Sohlberg syntyi 4. marraskuuta 1767 ja toinen poika Henrik Johan Sohlberg 17. heinäkuuta 1770.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Henrik Johan Sohlberg geni.com.
  2. Kuisma, Markku: Helsingin pitäjän historia III. Isostavihasta maalaiskunnan syntyyn 1713-1865, s. 141-149. Vantaan kaupunki, 1991. ISBN 951-8959-12-9.