Henrik Ingberg

Henrik Ingberg (1747–1807) oli suomalainen kauppias ja tiiliruukinomistaja, jolla oli monopoli viinan valmistukseen Hämeenlinnassa.

Ingbergin varhaisista vaiheista ei ole tietoa, mutta Hämeenlinnaan 30-vuotiaana tultuaan hän saavutti pian merkittävän aseman kaupungin porvarien keskuudessa. 1780-luvulla hän sai keskeisen tontin kaupungin torin laidalta raatihuoneen vierestä, johon rakennutti kaksikerroksisen liike- ja asuintalon. Samalla vuosikymmenellä Ingberg alkoi laajentaa liiketoimintaansa kaupankäynnistä, 1787 hän sai luvan tiiliruukin perustamiseen ja vuosikymmenen lopulla hänellä oli toinenkin tiiliruukki. Hän hankki myös yksinoikeuden valmistaa ja myydä viinaa Hämeenlinnassa kymmenen vuoden ajaksi. Ingbergin viinanpolttimossa oli neljä viinapannua, joiden yhteinen vetoisuus oli melkein 1400 kannua eli 7000 litraa. Parin vuoden päästä polttimon perustamisesta hänellä oli varastossa myytäväksi 4500 kannua viinaa. 1800-luvun alussa Ingberg olikin tiettävästi kaupungin varakkain henkilö, mikä merkitsi myös, että hänellä oli yli puolet eli 22,5 ääntä raatimiehen valinnassa, johon riitti 40 ääntä.

Ingbergillä kerrotaan myös olleen muun muassa kolme frakkia, neljä tusinaa posliinilautasia ja toinen kaupungin kahdesta seurakoirasta. Hän harjoitti toisaalta hyväntekeväisyyttä, esimerkiksi lahjoittamalla raaka-aineet kaupunkiin perustettuun köyhien työtupaan. Ingberg avioitui vasta lähes 40-vuotiaana, hänen puolisonsa vuodesta 1785 oli Elizabet Zabell (k. 1813). Pariskunta oli lapseton, mutta heidän perhepiiriinsä kuului parhaimmillaan parisenkymmentä henkeä työväkeä. Ingbergin ja hänen vaimonsa kuoltua liiketoimille ei kuitenkaan löytynyt jatkajia, tiiliruukit olivat rappiolla jo 1810-luvun lopussa.

Aiheesta muualla

• Lindeqvist, K.O. 1926. Hämeenlinnan kaupungin historia, II osa: Kaupungin historia Ruotsin vallan aikana. Hämeenlinna: Hämeenlinnan kaupunki. Ss. 505-755 ("Uusi Hämeenlinna vv. 1780-1809").