Graniittipoika
Graniittipoika on Wäinö Aaltosen veistos vuodelta 1917–1920.[1] Arkaaisen pelkistetty veistos on Aaltosen varhaisista teoksista tunnetuimpia.[2]
Veistos kuvaa noin kolmevuotiasta ujoa poikaa. Aaltonen teki pojasta useita versioita. Hän oli osallistunut veistoksen luonnoksella 1915 kilpailuun, jolla haettiin suihkulähdeveistosta Turun kaupunginkirjaston edustalle. Kilpailun voitti Gunnar Finne.[3]
Ateneumin kokoelmissa oleva punaisesta graniitista veistetty versio on vajaa 130 senttiä korkea.[1] Ateneumissa on myös veistoksen noin 35 senttiä korkea luonnos vuodelta 1916.[4] Wäinö Aaltosen museon kokoelmissa on ollut 1998 alkaen musta Graniittipoika II, joka tunnetaan myös nimellä Alaston poika.[3] Muihin versioihin kuuluu 52 senttiä korkea pronssiveistos, joka on Niilo Helanderin säätiön kokoelmissa.[5]
Antti Peippo teki Graniittipojasta vuonna 1979 kymmenen minuutin pituisen dokumenttifilmin, joka kommentoi veistoksen kuvaaman pojan ikäluokan vaiheita.[6] Veistos on myös postimerkissä.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ateneum: Aaltonen, Wäinö. Graniittipoika I, 1917-1920[vanhentunut linkki] Viitattu 15.4.2012
- ↑ ”Aaltonen, Wäinö”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5.
- ↑ a b c Vismanen, Pirjo: Wäinö Aaltosen kunniaksi kaksi postimerkkiä. Graniittipoika pääsi kirjeen kulmaan. Turun Sanomat 31.3.2004[vanhentunut linkki] Viitattu 15.4.2012
- ↑ Ateneum: Aaltonen, Wäinö. Graniittipojan luonnos, 1916[vanhentunut linkki] Viitattu 15.4.2012.
- ↑ Niilo Helanderin säätiö: Taidekokoelma Viitattu 15.4.2012.
- ↑ Suomen elokuvakontakti: Graniittipoika Viitattu 15.4.2012.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||
