Giuliano Gozi
| Giuliano Gozi | |
|---|---|
 Cozin virallinen muotokuva vuodelta 1932 |
|
 San Marinon kapteenivaltionhoitaja |
|
|
1.10.1941 – 1.4.1941
1.4.1937 – 1.10.1937 1.4.1932 – 1.10.1932 1.10.1926 – 1.4.1926 1.4.1923 – 1.10.1923 |
|
| San Marinon ulkoministeri | |
|
30.4.1918 – 1943
|
|
| PFS:n puheenjohtaja | |
|
10.8.1922 – 16.11.1944
|
|
| Edeltäjä | puolue perustettu |
| Seuraaja | puolue lakkautettu |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. elokuuta 1894 Città di San Marino, San Marino |
| Kuollut | 18. tammikuuta 1955 (60 vuotta) Città di San Marino, San Marino |
| Kansalaisuus |
sanmarinolainen |
Giuliano Gozi (7. elokuuta 1894 – 18. tammikuuta 1955) oli sanmarinolainen poliitikko, joka toimi maan de facto diktaattorina 1900-luvun alkupuolella. Gozi tunnetaan parhaiten San Marinon fasistisen puolueen perustajana ja hän toimi puolueen puheenjohtajana aina sen lakkauttamiseen saakka.
Gozi syntyi San Marinon kaupungissa vuonna 1894. Perhe oli rikas ja vaikutusvaltainen. Gozi opiskeli Bolognassa vuosina 1914–1915, mutta alkoi keskittymään erilaisiin kansanliikkeisiin, jotka pyrkivät saamaan Italian osallistumaan ensimmäiseen maailmansotaan. Gozi itse palasi San Marinoon ja pyrki rekrytoimaan paikallisia liittymään Italian armeijaan. Tämän jälkeen hän palasi Italiaan ja pestautui Bolognan 35. jalkaväkikompanjaan. Italian armeijassa hän yleni luutnantiksi.[1][2]
Vuonna 1918 Gozi nimitettiin maan ulkoministeriksi. Hän toimi virassa aina vuoteen 1943 asti.[3]
Vuonna 1922 Gozi perusti San Marinon fasistisen puolueen, jonka puheenjohtajana hän toimi koko sen olemassaolon ajan. Puolue otti vaikutteita Italian fasistisesta puolueesta, ja käytti mm. väkivallalla uhkailua vaimentaakseen opposition.[1] Puolue voitti samana vuonna järjestetyt vaalit ylivoimaisesti ja siitä tuli sittemmin San Marinon ainoa puolue.[4]
Vuonna 2015 järjestettiin muistotilaisuus Gozin kuoleman 60-vuotispäivän kunniaksi. Yhdistynyt vasemmisto -puolue julkaisi lehdistötiedotteen, jossa se muistutti, kuinka Gozi tukahdutti maan demokratian yli 20 vuoden ajan.[5]
Samana vuonna julkaistiin myös Paola Barbara Gozin isoisoisästään kertova elämäkerta Giuliano Gozi. Un Uomo una Patria.[6]
Gozille myönnettiin seuraavat kunnianosoitukset:
San Marinon ritarikunta (San Marino)[7]
Kultainen ansiomitali (San Marino, peruttu 1946 kapteenivaltionhoitajien päätöksellä)[8]
Italian punaisen ristin hopeinen ansiomitali (Italia)[2]
Liittouman voitonmitali (Italia)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b San Marino’s liberation from Fascism 2018. Italy On This Day. Viitattu 22.3.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Martelli, Giuseppe: Altre notizie degli alpini bolognesi romagnoli 2013. noialpini.it. Arkistoitu 2015. Viitattu 22.3.2022. (italiaksi)
- ↑ Foreign ministers S-Z rulers.org. Viitattu 22.3.2022.
- ↑ Guerre Mondiali e Fascismo nella storia di San Marino San Marino Site Turismo. 13.10.2014. Viitattu 22.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Su sulla commemorazione Giuliano Gozi 19.1.2015. San Marino Rtv. Viitattu 22.3.2022. (italiaksi)
- ↑ Presentato alla Reggenza il libro “Giuliano Gozi. Un Uomo, una Patria” 27.11.2015. San Marino Rtv. Viitattu 22.3.2022. (italiaksi)
- ↑ ❌🙁Ordine Equestre San Marino Commenda Merito Civile e Militare Thefinitive Thefinitive. Arkistoitu 14.10.2022. Viitattu 14.10.2022. (italiaksi)
- ↑ ordina l'abrogazione di leggi e la revoca della concessione di onorificenze, di medaglie al merito e di titolo nobiliare 12.8.1946. Consiglio Grande e Generale . Viitattu 14.10.2022. (italiaksi)