Geraint Evans
Geraint Evans (16. helmikuuta 1922 Cilfynydd, Wales – 19. syyskuuta 1992 Aberystwyth, Wales) oli brittiläinen oopperalaulaja, äänialaltaan baritoni.[1]
Evans syntyi perheeseen, jonka isä toimi vapaa-ajallaan useiden kuorojen kuoronjohtajana.[2] Hän sai jo lapsena tunnustusta laulajana ja esiintyi teini-ikäisenä Welsh Rarebit -radio-ohjelmassa. Evans palveli Royal Air Forcessa toisessa maailmansodassa, ja hän sai asemapaikan Hampurista.[1] Siellä hän sai opetusta basso Theo Hermannilta.[2] Hän työskenteli myös brittijoukkojen radioverkoston palveluksessa ja esiintyi silloin tällöin.[1] Evans suoritti opintoja Guildhall School of Musicissa Arthur Recklessin ja Walter Grunerin johdolla sekä stipendillä Genevessä Fernando Carpin johdolla.[2] Vuonna 1948 Evans pääsi laulajaksi Covent Gardeniin, jossa hän debytoi Nürnbergin mestarilaulajat -oopperan esityksessä. Seuraavalla kaudella hän esiintyi ensimmäisen kerran Figaron häiden nimiroolissa, jonka hän tulkitsi myös debytoidessaan La Scalassa (1960) ja Salzburgin musiikkijuhlilla (1961).[1]
Merkittävä rooli Evansille oli nimirooli oopperassa Falstaff, jossa hän esiintyi ensimmäisen kerran Glyndebournessa vuonna 1957. Saman roolin hän tulkitsi esiintyessään ensimmäisen kerran Metropolitan-oopperassa vuonna 1964.[1] Evans loi Flintin roolin Benjamin Brittenin oopperassa Billy Budd vuonna 1951 ja Mountjoyn roolin saman säveltäjän oopperassa Gloriana vuonna 1953. Hän osallistui myös William Waltonin Troilus and Cressidan kantaesitykseen vuonna 1954.[2] Jäähyväisesiintymisensä Covent Gardenissa hän piti vuonna 1984 Dulcamaran roolissa oopperassa Lemmenjuoma. Evans sai Brittiläisen imperiumin ritarikunnan komentajan arvon vuonna 1959, ja hänet lyötiin ritariksi vuonna 1969. Hänen omaelämäkertansa A Knight at the Opera julkaistiin vuonna 1984.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
