G. G. Ronimus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Gabriel Gideon Ronimus (12. elokuuta 1875 Viipuri23. lokakuuta 1937 Helsinki) oli suomalainen lyseon lehtori ja kirjallisuuden suomentaja.[1]

Ronimuksen vanhemmat olivat director cantus Filip Ronimus ja Maria Pullinen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1893 Viipurin lyseosta ja opiskeli Helsingin yliopistossa valmistuen filosofian kandidaatiksi 1898 ja maisteriksi 1900.

Ronimus oli saksan- ja ranskankielten lehtorina Jyväskylän lyseossa 1899–1900, Joensuun lyseossa 1900–l9Ol, Vaasan suomalaisessa reaalilyseossa 1901–1902 sekä samojen saksan- ja ranskankielten kollegana Jyväskylän lyseossa 1902–1903 sekä 1903–1918 saman koulun reaalilinjan luokilla V–VIII. Viimeksi Ronimus oli Savonlinnan lyseossa saksan- ja ranskankielten vanhempana lehtorina 1921–1934. Viimeiset vuotensa Ronimus asui Helsingissä.[1]

Ronimus oli Keski-Suomen nuorisoseuran johtokunnan jäsenenä ja puheenjohtajana ja hänellä oli myös muita luottamustoimia kunnallisella alalla ja yhdistyksissä. Ronimus julkaisi pari matkakertomusta, oppikirjan ja lisäksi hän laati Jyväskylän kirjastosta ensimmäisen systemaattisen luettelon.[1]

Ronimus kuoli 62-vuotiaana Mehiläisen sairaalassa Helsingissä.[1]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kirjallisuuden lukemisesta : nuorisoa varten. Keski-Suomen nuorisoseura, Jyväskylä 1907, 2. painos 1908, 3. painos Gummerus 1918
  • Sata saksankielen käännöstehtävää. Gummerus 1933, 2. painos 1936

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • E. von Keyserling : Dumalan pastori : romaani. Ahjo, Helsinki 1920
  • Guy de Maupassant : Luja kuin kuolema : romaani. Ahjo, Helsinki 1920
  • Kansantarinoita ranskalaisesta Sveitsistä, suomensi G. G. Ronimus. Yrjö Weilin, Helsinki

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kuolleita, Helsingin Sanomat, 24.10.1937, nro 287, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]