Fort Clatsop

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vuonna 1955 rakennettu Fort Clatsop
2007 uudelleen rakennettu Fort Clatsop

Fort Clatsop oli Lewisin ja Clarkin retkikunnan väliaikainen linnake, joka toimi tutkimusmatkaajien tukikohtana talvella 1805 - 1806. Rakennus sijaitsi Tyynenmeren rannalla Oregonissa Columbiajoen suulla ja oli nimetty alueella asuvien clatsop-intiaanien mukaan.

Nykyään paikka on yksi Lewisin ja Clarkin kansallispuiston suojelukohteista, ja tunnettu myös Fort Clatsopin kansallisena muistomerkkinä. Linnakkeen jäljennös rakennettiin 1955 kunnes se tulipalon jäljiltä rakennettiin uudelleen vuonna 2006.[1] Uusi jäljitelmä on vähemmän viimeistelty kuin edeltäjänsä ja antaa todentuntuisemman kuvan alkuperäisestä Fort Clatsopista.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lewisin ja Clarkin 44 jäsentä käsittänyt retkikunta oli lähtenyt St. Louista toukokuussa 1804 ja viettänyt talven Pohjois-Dakotan alueelle rakentamassaan Fort Mandanissa. Siellä ryhmä oli jakaantunut kahtia osan jäsenistä lähtiessä viemään tutkimusmateriaalia presidentti Thomas Jeffersonille. Meriwether Lewisin ja William Clarkin johtamina seurueen loput jäsenet jatkoivat suunniteltua tutkimusmatkaa Pohjois-Amerikan mantereen kartoittamattomille alueille. Matka suuntautui läpi tasankojen ja yli Kalliovuorten saavuttaen päätepisteensä Tyynenmeren rannalla 7. marraskuuta 1805.[3]

Fort Clatsopin rakennustyöt aloitettiin joulukuun ensimmäisellä viikolla. Sateiset ja tuuliset sääolosuhteet sekä miesten sairastelu hidastivat tukikohdan valmistumista. Rakennukseen päästiin asumaan hieman ennen joulua. Alkeellinen kasarmi sisälsi kaksi eri rakennelmaa ja seitsemän huonetta, joista miehistö jakoi keskenään kolme. Retkikunnan vetäjillä oli käytössään yhteinen huone, samoin oppaana ja tulkkina toimineilla Sacagawealla ja hänen miehellään. Kuudes huone oli tehty tupakointia varten ja seitsemäs toimi vartiotupana.[2]

Retkikunta ei onnistunut aikomuksessaan tavata mahdollisimman monia Tyynenmeren rannikolla asuvien kansojen päämiehistä. Paikalliset heimot olivat nähneet valkoisia miehiä jo aiemmin merimiesten käydessä kauppaa heidän kanssaan. Tämän vuoksi retkikunnan saapuminen ei tehnyt intiaaneihin suurta vaikutusta. Columbiajoen pohjoisia rantoja kansoittavat chinookit olivat suurin, vaikutusvaltaisin ja parhaiten aseistettu rannikon kansoista. Tutkimusmatkaajat yrittivät turhaan luoda chinookeihin hyvät suhteet. Kaiken lisäksi nämä pitivät tuotteillaan siksi kovia hintoja että amerikkalaisten oli tyydyttävä kaupankäyntiin pääasiassa heidän linnakkeensa läheisyydessä asuvien clatsopien kanssa. Missourijoen maaseudulla menestykseksi osoittautunut Yhdysvaltain diplomatia ei toiminut rannikkokansojen keskuudessa.[4]

23. maaliskuuta 1806 retkikunta jätti Fort Clatsopin. Viimeisenä työnään Lewis ja Clark jättivät tukikohtaan täydellisen listan retkikunnan jäsenistä, tarvikkeista ja kartan suunnitellusta paluureitistä siltä varasta, että joku alueella liikkuva euro-amerikkalainen ryhmä löytäisi sen.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Meadows, Sammye: Lewis and Clark Dummies, Wiley Publishing, 2011. ISBN 978-1-1180-6873-1 (englanniksi)
  • Ronda, James P. Lewis and Clark Among the Indians Univ of Nebraska Press, 2002. ISBN 978-0803289901 (englanniksi)
  • Smalley, Bruce W: Lewis and Clark Trail Guide, Digital Scanning, 2003. ISBN 978-1582187686 (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lewis and Clark Trail History Viitattu 28.10.2012. (englanniksi)
  2. a b Meadows 2011 s. 242.
  3. Smalley 2003 s. 58.
  4. Ronda 2002 s. 192.
  5. Meadows 2011 s. 262.