Fjodor Trofimov
Fjodor Aleksejevitš Trofimov (ven. Фёдор Алексе́евич Трофи́мов, 2. lokakuuta 1910 Derevjannoje – 3. joulukuuta 2003 Petroskoi[1]) oli neuvostoliittolainen toimittaja ja kirjailija.
Fjodor Trofimov syntyi talonpoikaisperheeseen. Hän kävi Petroskoin metsäopiston ja työskenteli metsätyömaan päällikkönä Rukajärvellä. Trofimov alkoi kirjoittaa lehtiin jo opiskeluaikanaan ja vuonna 1932 hänestä tuli sanomalehti Krasnaja Karelijan toimittajana. Trofimov työskenteli lehden jatkajien Leninskoje znamjan ja Leninskaja pravdan päätoimittajana vuosina 1954–1984.[1][2]
Toisen maailmansodan aikana Trofimov oli rintamalehden toimittaja. Hän kirjoitti journalistisia kuvauksia sodasta ja Nürnbergin oikeudenkäynnistä. Myöhemmissä teoksissaan kirjailijaa kuvaa kotikyläänsä ja maaseudun ongelmia. Trofimovin muistelmateos Moi vek (”Vuosisatani”) ilmestyi vuonna 2000.[1][2]
Trofimov toimi Karjalan ASNT:n journalisti- ja kirjailijaliittojen puheenjohtajana. Hän sai Karjalan valtionpalkinnon vuonna 1982.[1]
Suomennettu teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ivan Grigorjev. Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1944.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Karelija: entsiklopedija, tom 3, s. 185. Petrozavodsk: Petropress, 2011. ISBN 978-5-8430-0127-8.
- ↑ a b Djužev, Ju.I.: Pisateli Karelii: Biobibliografitšeski slovar, s. 267–268. Petrozavodsk: Ostrova, 2006. ISBN 5-98686-006-3.
| ||||||||||
