Fénix (1749)

Real Fénix
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Havanna, Kuuba
Kölinlasku	1. heinäkuuta 1747
Laskettu vesille	26. helmikuuta 1749
Palveluskäyttöön	1. joulukuuta 1749
Loppuvaihe	romutettu 1836
Tekniset tiedot
Uppouma	2 184 25/94 bm
Pituus	54,53 m (tykkikansi) 44,04 m (köli)
Leveys	16,25 m
Syväys	6,81 m
Miehistöä	650
Aseistus
Aseistus	alempi tykkikansi: 30 × 24 naulan tykkiä ylempi tykkikansi: 32 × 18 naulan tykkiä puolikansi: 12 × 9 naulan tykkiä 2 × 68 naulan karronadia etukansi: 9 × 9 naulan tykkiä
Infobox OK

Real Fénix oli Espanjan laivaston vuonna 1749 vesille laskettu Rayo-luokan kaksikantinen 80-tykkinen linjalaiva.

Valmistus

Pääartikkeli: Rayo-luokka

Alus tilattiin Havannasta Kuubasta, missä köli laskettiin 1. heinäkuuta 1747. Alus laskettiin vesille 26. helmikuuta 1749 ja valmistui 1. joulukuuta.

Vuonna 1792 kaksikantiseksi 80-tykkiseksi linjalaivaksi luokitellun aluksen alemmalla tykkikannella oli 30 kappaletta 24 naulan tykkiä ja ylemmällä 32 kappaletta 18 naulan tykkiä. Aseistuksen täydensivät puolikannen kaksitoista ja etukannen kuusi yhdeksän naulan tykkiä.

Palvelus

Alus lähti Havannasta Benito María Spinola y Moran lippulaivana suojaten aarteiden ja joukkojen siirtoa Cadiziin, jonne saattue saapui 8. kesäkuuta 1750. Alus siirrettiin huollettavaksi La Carracan telakalle, missä se oli huhtikuuhun 1755. Huhtikuussa 1759 se palautettiin palvelukseen Vega Floridan kreivin Alonzo de la Rosa Levassorin lippulaivana päällikkönään Juan de Lángara y Arizmendi tehtävänään partioida Cabo de Sao Vicenten ja Santa Marian välisellä merialueella.

Alus lähti 29. elokuuta Cadizista Juan José Navarron lippulaivana päällikkönään Gutiérrez de Hevia y Valdéz. Alus kuului markiisi de la Victorian johtamaan yhdentoista linjalaivan, kahden fregatin ja kahden tartanin muodostamaan osastoon, joka lähetettiin Espanjasta noutamaan uusi hallitsija Kaarle III Napolista. Osasto läpäisi 2. syyskuuta Gibraltarinsalmen, minkä jälkeen se pysähtyi 10. syyskuuta Cartagenaan. Osasto saapui 28. syyskuuta Napoliin, jossa siihen liittyi viisi alusta. Hallitsija nousi 7. lokakuuta alukseen. Osasto saapui 17. lokakuuta Barcelonaan.

Tammikuussa 1762 alus oli Cádizissa ja kaksi seuraavaa vuotta Välimerellä, Gibraltarin salmen alueella ja Atlantilla. Alukselle tehtiin 1764-1765 joitakin suurempia korjauksia Arsenal de la Carracassa, minkä jälkeen se oli aseistamattomana satamassa aina vuoteen 1769 päällikkönään Francisco Cotella.

Vuonna 1778 alus palautettiin palvelukseen päällikkönään Félix Ignacio de Tejada, jonka tilalle tuli Francisco Javier de Melgarejo y Rojas Espanjan liittyessä Yhdysvaltain vapaussotaan kesäkuussa 1779. Alus lähti Englannin kanaaliin kenraaliluutnantti Luis de Córdova y Córdovan laivasto-osastossa, joka kohtasi Ranskan laivaston Sisgaran saarilla Espanjan pohjoisrannikolla. Yhdistynyt ranskalais-espanjalainen laivasto, johon kuuluisi yli 60 linjalaivaa, saattaisi maihinnousulaivaston Britteinsaarille. Maihinnousujoukon, johon kuului yli 40 000 miestä, piti vallata Portsmouth. Córdovan johtamat espanjalaiset myöhästyivät kohtaamispaikalta vastaisten tuulten pakottaessa laivaston lähelle Portugalin rannikkoa. Espanjalaiset saapuivat kohtauspaikalle vasta 22. heinäkuuta, jolloin ranskalaiset olivat jo poistuneet. Lopulta laivasto yhtyivät niin Félix lähti 23. heinäkuuta Azoreille suojaamaan ankkuripaikkaa Britannian kuninkaallisen laivaston osastolta kenraaliluutnantti Antonio de Ulloan laivueen mukana.

Azoreilta alus palasi 1. lokakuuta 1779 Cadiziin, mistä se lähti 8. lokakuuta amiraali Juan de Lángara y Huarten lippulaivana saartamaan Gibraltaria. Osasto saapui marraskuussa Cartagenaan suojaan myrskyltä, mistä se palasi 3. joulukuuta saartamaan Gibraltaria.

Yhdentoista linjalaivan ja kahden fregatin muodostama Lángaran johtama laivue kohtasi 16. tammikuuta 1780 Britannian kuninkaallisen laivaston amiraali George Brydges Rodneyn johtaman laivueen. Rodneyn nopeammat alukset saivat Lángaran osaston kiinni. Seuranneessa Cabo de São Vicenten taistelussa espanjalaiset kärsivät tappion. Ainoastaan neljä alusta pakeni loppuen tuhoutuessa tai antautuessa.

Real Fénix antautui jouduttuaan kolmen linjalaivan kanssa taisteluun, jossa Lángara haavoittui. Alus antautui HMS Bienfaisantille, joka saapui taistelupaikalle myöhemmin ampuen poikki Real Fénixin päämaston.

Amiraliteetin 20. maaliskuuta 1780 annetulla päätöksellä alus liitettiin laivastoon ja se sai nimen HMS Gibraltar. Alus oli huhtikuusta elokuuhun Plymouthissa varusteltava ja sen pohjan kuparoinnissa.

HMS Gibraltar

Helmikuussa 1780 alus liitettiin Britannian kuninkaalliseen laivastoon päällikkönään John Carter Allen. Alus liitettiin Kanaalissa toimineeseen George Darbyn laivastoon, kunnes se lähti 29. marraskuuta Samuel Hoodin laivastoon Länsi-Intiaan päällikkönään Walter Stirling.

Joulukuussa 1780 alkoi Hollannin tasavallan ja Englannin välinen sota. Vuonna 1781 aluksen päällikkönä oli Charles Knatchbull, kun aluksesta tehtiin kontra-amiraali Francis Samuel Draken lippulaiva. Rodney sai Lontoosta ohjeet vallata St. Eustatiuksen. St. Luciasta lähti kenraaliluutnantti Sir John Vaughanin johtamat 3 000 sotilasta, jotka saapuivat 3. helmikuuta St. Eustatiukselle. Merivoimien komentaja Rodney sijoitti aluksensa neutraloimaan rannikkopatterit, mutta aloittamatta hyökkäystä hän lähetti viestin kuvernööri Johannes de Graaffille ehdottaen antautumista verenvuodatuksen välttämiseksi. De Graaff hyväksyi ehdot antautuen joukkoineen. Ainoat laukaukset ampuivat Gibraltar ja HMS Prince William ainoata redillä ollutta Alankomaiden laivaston alusta Marsia kohden.

Alus kuului 17 linjalaivan laivastoon, joka esti neljän Ranskan laivaston linjalaivan merelle pääsyn Fort Royalista Martiniquelta. Kontra-amiraali Francois de Grassen johtama 20 linjalaivan ja joukkoja kuljettaneiden kauppa-alusten saattue saapui Brestistä 29. huhtikuuta saaren lähistölle. Brittien näköpiirin ulkopuolelta de Grasse lähetti viestin sopimaan yhteishyökkäyksestä piirittäjiä vastaan. Saattue valmistautui taisteluun ja lähti aamulla kohti Fort Royalia. Saattueen toisella puolella oli rannikko ja toisella linjassa olleet sotalaivat.

Hoodin laivasto lähestyi saattuetta kello 8 alkaen. Hoodin osastoon liittyi kello 9.20 Prince William. Laivastot pyrkivät pääsemään edulliseen asemaan toisiinsa nähden. Hoodin tuulenpuolen osasto esti saattueen pääsyn satamaan, mutta satamassa olleet neljä linjalaivaa pääsivät merelle vahvistaen de Grassen laivastoa. Gibraltarilla ollut Drake johti selustaosastoa.

Noin kello 11 ranskalaisten etuosasto avasi tulen kaukaa ilman merkittäviä tuloksia. Kello 12.30 laivastot olivat rinnakkain, mutta de Grasse kielsi lähestymästä Hoodin laivastoa. Laivastot tulittivat toisiaan seuraavan tunnin. Brittien linjan eteläpäässä olleet neljä alusta kärsivät eniten jouduttuaan kahdeksan ranskalaisaluksen tuleen. Gibraltarin miehistöstä sai surmansa kuusi ja haavoittui kuusitoista miehistönjäsentä.

Seuraavana päivänä Hood pyrki uudelleen taisteluun, mutta kaksi kuninkaallisen laivaston alusta ei kyennyt purjehtimaan tuuleen. Hood irtosi taistelupaikalta pohjoiseen. Aikaisemmin samana päivänä St. Eustatiukselta lähtenyt Rodney kohtasi Hoodin laivaston 11. toukokuuta St. Kittsin ja Antiguan välillä. Yhdistynyt laivasto kääntyi etelään saapuen Barbadokselle 18. toukokuuta.

Hoodin siirtyminen Barbadokselle jätti St. Lucian ilman suojaa ja Ranskan laivasto laski Grosin luodolla maihin 1 200 miestä. Samana päivänä kaksi ranskalaisalusta ja 1 300 miestä purjehti Tobagoon. Britit eivät kyenneet torjumaan ranskalaisten hyökkäystä St. Lucialla, joten de Grasse päätti lähettää lisää joukkoja Tobagolle jakaen joukkonsa 25. toukokuuta kolmeen osaan lähettämällä 3 000 miestä Martiniquelta.

Barbadoksella Rodney sai tiedon Tobagon tilanteesta ja lähetti 29. toukokuuta Draken Gibraltarilla ja viisi muuta linjalaivaa. Drake kohtasi ranskalaiset seuraavana päivänä, mutta selvästi alivoimaisena joutui vetäytymään Barbadokselle. Draken saapuessa 3. kesäkuuta lähti Rodney välittömästi merelle koko laivaston kanssa. Seuraavana päivänä Tobagolle todeten saaren puolustajien antautuneen kaksi päivää aiemmin.

Gibraltar kuljetti elokuussa Rodneyn Britteinsaarille, missä alus siirrettiin huollettavaksi Plymouthissa lokakuussa. Tammikuussa 1782 telakalta vapauduttuaan alus sijoitettiin Sir Richard Bickertonin lippulaivaksi päällikkönään Thomas Hicks. Helmikuussa alus lähti Itä-Intiaan.

Joulukuussa 1782 ranskalaisten liittolainen Hyder Ali sai surmansa, jolloin brittien Madrasissa olleet komentajat päättivät vallata takaisin Cuddaloren. Madrasista etelään marssinut armeija aloitti kaupungin piirityksen majoittuen kaupungin eteläpuolelle. Amiraali Sir Edward Hughes'n johtama Laivasto, johon kuului kahdeksantoista linjalaivaa mukaan lukien Gibraltar, ankkuroi eteläpuolelle suojatakseen armeijaa ja sen huoltoaluksia. Kesäkuun alussa 1783 Cuddaloren piiritys oli täydessä käynnissä.

Ranskan laivaston amiraali Pierre André de Suffrenin johtama viidentoista linjalaivan laivasto purjehti Trincomaleesta piiritetyn kaupungin tueksi 10. kesäkuuta. Ranskalaiset saapuivat 13. kesäkuuta, mutta britit välttelivät taistelua ankkuroituen viisi kilometriä kauemmas. Suffren täydensi alustensa miehistöjä 1 200 maista siirretyllä miehellä. Tuulten mahdollistaessa 17. kesäkuuta Ranskan laivaston lähestymisen vara-amiraali Hughes nosti ankkurin valmistautuen kohtaamiseen.

Taistelu alkoi 20. kesäkuuta. Kolmen tunnin taistelussa britit menettivät 99 miestä kaatuneina ja 434 haavoittuneina. Vastaavasti ranskalaisten tappiot olivat 102 kaatunutta ja 386 haavoittunutta. Kumpikaan osapuoli ei kyennyt valtaamaan vastustajan aluksia.

Heinäkuussa 1784 Gibraltar palasi Britteinsaarille, missä se poistettiin palveluksesta. Alus oli ankkurissa, kunnes se siirrettiin helmikuussa 1788 huollettavaksi telakalle. Alus vapautui elokuussa 1790 telakalta. Nootkan kriisissä alus palautettiin palvelukseen päällikkönään Samuel Goodall, joka otti tehtävän vastaan toukokuussa 1790.

Helmikuussa 1793 Ranska julisti sodan Englannille, joten alus palautettiin palvelukseen toukokuussa 1793 päällikkönään Thomas Mackenzie. Syyskuussa alus oli varustettavana Plymouthissa ennen liittymistä lordi Howen komentamaan Kanaalin laivastoon.

Sodissa Ranskaa vastaan alus osallistui lukuisiin taisteluihin kuten 1. kesäkuuta 1794 ensimmäiseen Ushantin taisteluun, jossa miehistöstä sai surmansa kaksi ja haavoittui 12. Aluksen päälliköksi tuli elokuussa 1794 John Pakenham, jonka alaisuudessa alus lähti 23. toukokuuta 1795 Välimerelle. Alus osallistui 13. heinäkuuta Hyèresin kahakkaan. Tammikuussa 1797 se lähetettiin Britteinsaarille korjattavaksi.

Helmikuusta huhtikuuhun 1797 alus oli kunnostettavana Plymouthissa. Heinäkuussa se palautettiin palvelukseen päällikkönään William Hancock Kelly, jonka alaisuudessa alus palasi Välimerelle. Alus osallistui maaliskuussa 1801 Bruixin takaa-ajoon.

Englanti julisti toukokuussa 1803 sodan Napoleonille. Kesäkuussa 1803 George Ryves vastaanotti aluksen päällikkyyden, jonka alaisuudessa Gibraltar oli kymmenen linjalaivan osastossa Välimerellä. Laivasto oli Napolissa, mistä se siirtyi 4. kesäkuuta Touloniin. Amiensin rauhan jälkeen aluksella syttyi lokakuussa kapina, joka kuitenkin kukistettiin nopeasti. Alus poistettiin palveluksesta heinäkuussa 1804 ja siirrettiin heinäkuussa 1805 telakalle Portsmouthissa.

Maaliskuussa 1806 telakalta vapautunut alus oli luokiteltu telakalla ollessaan toisen luokan linjalaivaksi. Alus palautettiin palvelukseen marraskuussa päällikkönään Mark Robinson, jonka alaisuudessa se palasi Välimerelle. Robinson luovutti 1806 päällikkyyden William Lukinille (myöhemmin Windham), joka luovutti tehtävän edelleen Willougby Lakelle. Alus ajoi 26. elokuuta takaa Le Vétérania.

Huhtikuussa 1807 John Halliday vastaanotti aluksen päällikkyyden, jolloin alus oli Kanaalin laivastossa. Huhtikuussa 1809 aluksen päälliköksi tuli Henry Lifgbird, jonka alaisuudessa se osallistui Basque Roadsin taisteluun. Kesäkuussa aluksen päälliköksi tuli tilapäisesti Valentine Collard ja vuonna 1810 Robert Plampin. Tammikuussa 1812 aluksen päällikkönä oli George Scott.

Alus poistettiin palveluksesta 1813 ja sijoitettiin reserviin Plymouthissa. Elokuusta joulukuuhun se muutettiin Plymouthin telakalla ruutiproomuksi. Syyskuussa 1824 alus siirrettiin Milford Haveniin lasaretiksi. Alus romutettiin marraskuussa 1836 Pembroken telakalla.

Lähteet

• Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1714-1792 - Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2007. ISBN 978-1-84415-700-6. (englanniksi)
• Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1793-1817 - Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2005. ISBN 978-1-84415-717-4. (englanniksi)
• Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1817-1863 - Design, Construction, Careers and Fates. Barnsley: Seaforth Publishing, 2014. ISBN 978-1-84832-169-4. (englanniksi)
• Winfield, Rif; Tredrea, John; Garcia-Torralba Pérez, Enrique & Blasco Felip, Manuel: Spanish Warships in the Age of Sail 1700-1860: Design, Construction, Career and Fates. Seaforth Publishing, 2023. ISBN 978-1-5267-9078-1. (englanniksi)

Viitteet

Rayo-luokan linjalaivat

Rayo - Real Fénix

Edeltäjä: Santa Isabel – Seuraaja: San Carlos -luokka