Baritonitorvi
Wikipedia
Baritonitorvi tai pelkkä baritoni (Saks. Baritonhorn, engl. baritone horn tai Euphonium, joka on tarkasti ottaen hieman eri soitin) on vaskisoitinperheen baritoniääni. Se muistuttaa eniten tuubaa. Baritonitorven ääniala on oktaavin tuuban äänialaa korkeampi ja se on myös tuubaa pienikokoisempi. Soittimen toinen nimi eufonium tulee kreikasta ja tarkoittaa kauniisti soivaa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Baritonitorvi on kehittynyt Adoplhe Saxin saxhorn-soittimista samalla tavalla tuuban kanssa. Maakohtaisia eroja on. Niin sanotut saksalaiset baritonitorvet eli munabaritonit ovat ovaalinmuotoisia, sylinteriventtiilisiä ja ääneltään terävämpiä, amerikkalaiset soittimet taas ovat pumppuventtiilisiä, laajamensuurisempia ja tummempia ääneltään. Brittiläinen perinne suosii pumppuventtiilisiä ja raskaampia mutta samalla hieman pienempiä instrumentteja. Baritonitorvea kutsutaan myös keisaritorveksi, Venäjän keisari Aleksanteri III:n mukaan. Keisari oli innokas baritoninsoiton harrastaja.
[muokkaa] Soittimen rakenne
Baritonitorvi on rakenteeltaan tuuban kaltainen. Siinä on yleensä neljä venttiiliä, ja se on viritykseltään oktaavin B-vireistä trumpettia matalampi. Baritonitorvelle kirjoitetaan useimmiten joko transponoidulle diskanttiavaimelle tai transponoimattomalle bassoavaimelle. Soittimen ääniala on noin iso fis– c3. Baritonitorven ääni on pehmeä ja pyöreä. Suukappale on samankokoinen kuin pasuunan suukappale.
[muokkaa] Eufonium
Useissa maissa baritonitorvi ja eufonium on luokiteltu eri soittimiksi, joiden suurin ero on lähinnä putken muodossa: Eufoniumin putki avautuu selvemmin kartiomaisesti.
[muokkaa] Käyttö
Baritonitorvi ei kuulu sinfoniaorkesterin vakiosoittimiin, eikä sinfonisessa materiaalissa sille ole kovin paljon käyttöä. Puhallinorkestereissa sitä sen sijaan käytetään laajasti.
