Esko Raento
Sivulta puuttuu Esko Antero Raento (29. tammikuuta 1948 Vaajakoski, Jyväskylän maalaiskunta – 17. marraskuuta 2008 Jyväskylän maalaiskunta) oli lääketieteen lisensiaatti ja kirjailija.
Raento toimi vuosina terveyskeskuslääkärinä 1974–1980 mutta ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi julkaistuaan läpimurtoromaaninsa Tie 1979. Raento sai J. H. Erkon palkinnon romaanistaan Kokkonen 1969.
Raento oli hyvin intensiivinen kirjoittaja. Hän kirjoitti hitaasti, etenkin silloin kun työskenteli lääkärintoimensa ohessa, mutta kirjat olivat hyvin valmiita kun ne tulivat kustantajille, eikä niissä juuri ollut toimittamista. Hänen esikuviaan olivat Anton Tšehov ja Samuli Paronen. Vapaaksi kirjailijaksi hän ryhtyi saatuaan valtion kolmivuotisen apurahan.[1]
Esko Raennolla on kolme lasta: Pauliina, Tuuli ja Kalle.
[muokkaa] Teoksia
- Kokkonen. Helsinki: Otava, 1969.
- Seminaari. Helsinki: Otava, 1970.
- Vaikeat kuviot. Helsinki: Otava, 1973. ISBN 951-1-00918-4.
- Syksy ja pimeä. Helsinki: Otava, 1977. ISBN 951-1-04573-3.
- Tie. Helsinki: Otava, 1979. ISBN 951-1-05500-3.
- Matka. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-07104-1.
- On päivä, on yö. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-08108-X.
- Suru. Ystäväkirja. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09208-1.
- Vapaus. Helsinki: Otava, 1988. ISBN 951-1-10305-9.
- Rakkaus. Käskyt. Helsinki: Otava, 1993. ISBN 951-1-11734-3.
- Yksinäisyys. Missä vetovoimat kumoavat toisensa. Helsinki: Otava, 1998. ISBN 951-1-15697-7.
[muokkaa] Palkinnot
- J. H. Erkon palkinto 1969
- Valtion kirjallisuuspalkinto 1980
- Keski-Suomen läänin taidepalkinto 1980
- Sanomalehti Keskisuomalaisen taidepalkinto 1985
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Mäkelä, Hannu: Kirjailija loi punnittuja lauseita julmasta maailmasta. Helsingin Sanomat, 7.12.2008, s. C11. Artikkelin verkkoversio Viitattu 19.10.2011.
