Erik Johan Frosterus
| Erik Johan Frosterus | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. tammikuuta 1776 Kärsämäki |
| Kuollut | 17. kesäkuuta 1826 (50 vuotta) Ilmajoki |
| Kansalaisuus | Suomen suuriruhtinaskunta |
| Vanhemmat |
Johan Frosterus Maria Westzynthius |
| Puoliso |
Johanna Elisabet Kreander Margareta Helena Franzén |
| Sukulaiset |
Benjamin Frosterus (veli) Robert Frosterus (veli) |
| Ura | |
| Sukujuuret | Frosterus |
| Uskontokunta | Luterilainen |
| Koulukunta | Neologia |
Erik Johan Frosterus (3. tammikuuta 1776 Kärsämäki – 17. kesäkuuta 1826 Ilmajoki) oli suomalainen kirkkoherra ja rovasti. Frosterus valmistui ylioppilaaksi vuonna 1794 ja teologian dosentiksi vuonna 1799. Frosterus toimi Turun akatemian kirjaston ylimääräisenä amanuenssina vuonna 1801 ja hänet vihittiin papiksi samana vuonna. Forsterus toimi Turun akatemiassa vuosina 1802–1807 ja hänet nimitettiin teologian professoriksi 1803. Vuodesta 1807 lähtien Frosterus toimi Ilmajoen seurakunnan kirkkoherrana ja toimi tehtävässä aina kuolemaansa saakka. Hän sai rovastin arvonimen vuonna 1815 ja hänet nimitettiin lääninrovastiksi 1819.[1]
Frosterus oli vuoden 1822 katekismuskomitean jäsen.[1]
Varhainen elämä ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Frosterus syntyi Kärsämäellä 1776, missä hänen isänsä oli tuolloin kappalaisena. Maisteriksi valmistumisensa jälkeen Frosterus tuli vuonna 1798 valittua teologian dosentiksi Turun yliopistoon ja hoito neljän vuoden ajan professorinvirkaa. Frosterus julkaisi vuonna 1799 teologian väitöskirjan, josta ilmeni hänen neologinen ja rationalistinen käsityskantansa.[2]
Ura Ilmajoen kirkkoherrana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Frosterus nimitettiin 31-vuotiaana Ilmajoen kirkkoherraksi. Ilmajoelta käsin Frosterus julkiasi mm. Suomen Talousseuran palkitsemia kilpakirjoituksia sekä vihkosen sukunsa vaiheista.[2]
Seurakunnan höltynyt siveellinen tila pakotti Frosteruksen paneutumaan esipaimenen tehtäväänsä. Frosterus ryhtyi parantamaan seurakuntansa kirkollista järjestystä. Frosterus sakotti torppariväestöön kuuluvia pareja mm. ennenaikaisesta maakaamisesta sekä erityisesti juoppoutta ja salakapakointia vastaan. Frosterus tunnetiin tarkkana kunniastaan ja palkkasaataviensa perimisestä.[2]
Frosterus oli aikansa vauraimpia pappeja ja oli hyvin kiinnostunut erityisesti maataloudesta. Frosterus toimi 15 vuotta Ilmajoen Maamiesseuran sihteerinä ja Suomen Talousseuran kirjeenvaihtjaana. Frosterus nimitettiin vuonna 1819 Vaasan ylärovastikunnan lääninrovastiksi ja vuonna 1822 katekismuskomitean jäsneksi. Frosterus sai Talousseuralta ja hallitukselta kunniamerkkejä.[2]
Frosteruksen aikakaudella Ilmajoen seurakunta järjestäytyi uuden hallinnon puitteissa ja lukutaidon kehittämiseksi tehtiin kovasti työtä. Kirkkoherran hengellinen vaikutus jäi kuitenkin vähäiseksi.[2]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Frosteruksen vanhemmat olivat kirkkoherra Johan Frosterus ja Maria Westzynthius. Hänen veljiään olivat Vaasan ja Mustasaaren kirkkoherra, professori, teologian tohtori Benjamin Frosterus sekä Kuopion piispa Robert Frosterus. Frosteruksen puoliso oli vuodesta 1804 Johanna Elisabet Kreander ja vuodesta 1811 Margareta Helena Franzén.[1]