Emil Westermarck
Emil Arvid Westermarck (28. elokuuta 1907 Ruotsinpyhtää – 20. tammikuuta 1985 Helsinki) oli suomalainen insinööri ja lääkintälaitealan yritysjohtaja, joka sai kauppaneuvoksen arvonimen.[1]
Westermarckin vanhemmat olivat talonmies Alfred Westermarck ja Fanny Maria Pihlström ja puoliso vuodesta 1935 Margit Exenia Sjölund. Westermarck kävi Lovisa mellanskolanin 1925 ja valmistui insinööriksi Tekniska läroverket i Helsingforsista 1931. Erikoistumisopintoja röntgentekniikkaan hän harjoitti 1930-luvulla Saksassa ja teki opintomatkoja useisiin muihinkin maihin. Westermarck oli toimistoinsinööri Optillinen Aitta Oy:ssä 1931–1934 ja Sähkö Oy Siemensillä 1934–1937 sekä 1939–1943, Ab Stockforsin käyttöinsinööri 1938–1939 ja Lääkintäsähkö-yhtiön toimitusjohtaja 1943–1973 ja hallituksen jäsen vuodesta 1971. Westermarckin johtama yhtiö oli suurin toimija röntgentutkimuksissa käytettyjen laitteiden markkinoilla Suomessa aina 1960-luvulle asti. Westermarckilla oli lisäksi useita liike-elämän ja muita luottamustehtäviä. Hänet tunnettiin myös taitavana orkesterimuusikkona ja ornitologian harrastajana. Sotilasarvoltaan Westermarck oli reservin korpraali. Hän sai kauppaneuvoksen arvonimen 1970.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Emil Westermarck Biografiasampo. Viitattu 29.10.2022.
- ↑ Dödsfall. Hufvudstadsbladet, 3.2.1985, nro 32, s. 9. Kansalliskirjasto. Viitattu 29.10.2022.