Emesan taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Emesan taistelu
Osa Aurelianuksen Palmyran sotaretkeä vuonna 272
Aurelianuksen Palmyran sotaretki
Aurelianuksen Palmyran sotaretki
Päivämäärä:

272

Paikka:

lähellä Emesan kaupunkia, nykyinen Homs Syyriassa

Lopputulos:

Rooman voitto

Osapuolet

Rooman valtakunta

Palmyran valtakunta

Komentajat

Aurelianus

Zenobia,
Zabdas

Vahvuudet

?

70 000

Tappiot

?

raskaat

Emesan taistelu käytiin kesällä 272 roomalaisten ja palmyralaisten joukkojen välillä Emesan kaupungin (nykyinen Homs) lähellä olleella tasangolla. Rooman armeijaa komensi keisari Aurelianus, ja palmyralaisia kuningatar Zenobia ja hänen kenraalinsa Zabdas. Taistelu päättyi lopulta roomalaisten voittoon.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aurelianus oli keväällä 272 aloittanut idän sotaretkensä tavoitteenaan vallata Palmyran hallussa olleet alueet. Roomalaiset olivat voittaneet palmyralaisten raskaan ratsuväen Immaessa, ja saaneet näin Antiokian haltuunsa. Tämän taistelun jälkeen palmyralaiset perääntyivät etelään Emesan kaupungin lähettyville, missä roomalaiset lopulta kohtasivat Palmyran joukkojen armeijan.

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelukenttä oli erityisen suotuisaa palmyralaisten raskaalle ratsuväelle (clibinarii), joten Aurelianus päätti kokeilla samaa mutta riskialtista taktiikkaa, mitä hän oli käyttänyt Immaessa. Roomalaisen kevyen ratsuväen piti rynnäköidä vihollista vastaan, ja perääntyä yllättäen teeskennellen pakoa. Aurelianus saattoi kuitenkin aliarvioida vastapuolen ratsuväen voiman, ja suunnitelma meni alusta alkaen pieleen. Rooman ratsuväen hevoset olivat väsyneitä pitkän marssin jälkeen, ja palmyralaisten ratsuväki pääsi liian lähelle roomalaisia. Järjestelmällinen perääntyminen muuttui pakokauhuiseksi pakenemiseksi, ja roomalaisten ratsuväkijoukot kärsivät suuria tappioita.

Kun roomalaisten linjat alkoivat antaa periksi, palmyralaisten joukot menestyksensä huumassa alkoivat ajaamaan takaa pakenijoita. Mutta samalla myös Palmyran armeijan linjat hajosivat, jolloin Aurelianus käski jalkaväkeään hyökätä vastapuolen sivustaan. Tämä liike oli ratkaiseva, ja palmyralaiset kärsivät suuren tappion. Useimmat sotilaat kuolivat tai ajettiin pois kentältä täydellisessä epäjärjestyksessä. Taistelussa kunnostautuivat erityisesti roomalaisten nuijilla varustautuneet palestiinalaiset apujoukot.

Taistelun jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zenobia ja hänen kenraalinsa joutuivat pakenemaan Palmyraan, jonka roomalaiset piirittivät. Kaupunki kukistui lopulta, ja Zenobia otettiin vangiksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alaric Watson: Aurelian and the third century. Routledge, 1999. ISBN 0-415-07248-4. (englanniksi)