Elisabeth Charlotte, Orléansin herttuatar

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Elisabeth Charlotte, Orléansin herttuatar 67-vuotiaana; Hyacinthe Rigaud'n maalaus vuodelta 1719

Elisabeth Charlotte, Pfalzin prinsessa, Orléansin herttuatar (27. toukokuuta 1652, Heidelberg - 8. joulukuuta 1722, Saint-Cloud) (lempinimeltään Liselotte), oli Ranskan kuninkaan Ludvig XIV:n nuoremman veljen Orléansin herttuan Filip I:n vaimo. Elisabeth Charlottesta ja hänen miehestään sai alkunsa nykyinen Orléansin suku. Hänen poikansa Filip II, Orléansin herttua oli Ranskan sijaishallitsija Ludvig XV:n alaikäisyyden aikana. Hän oli myös Englannin kuningashuoneen lähisukulainen, sillä hänen isoäitinsä oli Englannin kuninkaan Jaakko I:n tytär ja Yrjö I oli hänen serkkunsa. Hänet tunnetaan parhaiten laajasta kirjeenvaihdostaan kuninkaallisille sukulaisilleen kaikkialla Euroopassa. Elisabeth Charlottea kutsuttiin usein lyhyesti nimellä "Madame."

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liselotte syntyi vuonna 1652 Heidelbergin linnassa. Hänen isänsä oli Pfalzin vaaliruhtinas Kaarle I Ludvig ja hänen äitinsä oli Charlotte von Hessen-Kassel. Hän oli myös onnettoman »Talvikuninkaan» Pfalzin vaaliruhtinaan Fredrik V:n lapsenlapsi. Liselotten vanhempien välit olivat huonot, ja he erosivat kun Liselotte oli 6-vuotias. Kaarle meni pian sen jälkeen uusiin naimisiin saksalaisen aatelisnaisen kanssa, jonka kanssa hän oli ollut salaa naimisissa jo ennen avioeroaan. Kaarlen toisesta avioliitosta muodostui onnellinen ja myös Liselotte piti uudesta äidistään.[1]

Liselotte oli lapsena poikamainen rasavilli, joka tahtoi pitää oman päänsä. Hänen elämänhalunsa purkautui vallattomuutena ja kepposina. Hän on myös vanhemmilla päivillään uskonut isänsä sisarelle kirjeessä, että olisi tahtonut mielummin olla poika. Kuullessaan lapsena kerrottavan satua tytöstä, joka oli muuttunut pojaksi siitä syystä, että oli paljon hyppinyt ja juossut, hänkin ryhtyi harjoittelemaan innokkaasti korkealta hyppäämistä.[1]

Philip I, Orléansin herttua, Elisabeth Charlotten aviomies

Avioliitto Orléansin herttuan kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1671 Elisabeth Charlotte meni naimisiin Ranskan kuninkaan veljen Orléansin herttuan Philip I (häntä kutsuttiin nimellä Monsieur), jonka vaimo Englannin Henriette oli kuollut vuosi sitten. kanssa. Koska hän (Elisabeth Charlotte) oli protestantti, täytyi hänen kääntyä katolilaiseksi, mennäkseensä naimisiin Ranskan prinssin kanssa. Kääntyessään katolilaiseksi Liselotte menetti oikeutensa Englannin kruunuun vaikka ne olivat suuremmat kuin Yrjö I:n (Yrjö I oli sukua Jaakko I:lle äitinsä puolelta, kun taas Liselotte isänsä puolelta). Liselotten aviomiehen Philip on historian kuuluisimpia homoseksuaaleja. Philpin kiinnostus kohdistui pukuihin ja jalokiviin, juhliin ja etikettiin, taide-esineisiin ja nuoriin poikiin. Kuuluisa muistelmienkirjoittaja Saint-Simonin herttua kuvaa häntä seuraavasti:

»Philip oli pieni mies, jolla oli iso vatsa ja niin korkeat kengänkorot, että hän näytti kävelevän puujaloilla. Hän oli yhtä turhantarkka puvustaan kuin nainen ja kasasi ylleen sormuksia, rannerenkaita, jalokiviä, ruusukkeita ja nauhoja. Kaiken lisäksi hän maalasi kasvojaan ja levitti ympärilleen hajuvesien tuoksua.»

[2]

Koska Liselotte oli vaalea, roteva ja poikamainen saksatar, Philip näytti hänen rinnallansa vaimonsa vaimolta. Nähtyään ensi kerran vaimonsa Philip tuskaili ystävilleen, ettei ikinä suoriutiusi urakastaan. Philipin epätoivosta huolimatta pari sai kolme lasta. Sen jälkeen he sopivat yhteisesti nukkumisesta eri vuoteissa. Liselotte inhosi aviomiestään ja tämän irstasta elämäntyyliä.

Philip piti Liselottesta kuitenkin enemmän kuin ensimmäisestä vaimostaan Henriettestä, joka juonitteli ja jolla kenties oli rakastajia. Hovilaiset panivat merkille, että kuningaskin oli tyytyväinen veljensä vaimoon. Liselottella oli aviomiehensä silmissä muuan suuri etu, hän ei piitannut jalokivistä, joten Philip saattoi käyttää koko varastonsa omien pukujensa koristeluun. Joku kysyi kerran heidän pieneltä pojaltaan Chartesin herttualta, pitikö tämä hienoista puvuista "Enemmän kuin Madame mutta en yhtä paljon kuin Monsieur", kuului vastaus. Liselotte ei piitannut alkukuunkaan ulkoasustaan.

Kuvassa Versaillesin palatsin Apartment huoneiston neljäs huone. Henkilöt vasemmalta oikealle; Louis, Burgundin herttua, Elisabet Charlotte, Orléansin herttuatar, Françoise-Marie, Chartresin herttuatar, Louise-Bénédicte, Mainen herttuatar, Marie Thérèse, Contin prinsessa, Elisabet Charlotte d'Orléans, Mademoiselle ja Philippe Charles d'Orléans, Chartresin herttua. Antoine Trouvain kuparipiirros vuodelta 1696.

Elämä Ranskan hovissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liselotte oli luonteltaan ujostelematon ja suorapuheinen , eikä koskaan kunnolla tottunut Versaillesin hovin monimutkaiseen etikettiin ja juhlallisiin menoihin. Kuninkaan veljen puolisona, hänen asemansa oli kuitenkin korkea Versaillesin hovin arvoasteikossa. Liselotte kuvaa päiväänsä seuraavasti. Hän nousi kello yhdeksän ja meni paikkaan, jonka jokainen voi arvata. Sitten hän rukoili, luki kolme lukua Raamatusta, pukeutui ja otti vastaan vieraita. Yhdeltätoista hän luki ja kirjoitti tunnin ajan. Kappelissa käyntiä seurasi päiväateria suunnilleen kahdelta. Milloin ei menty metsästämään, hän luki ja kirjoitti, kunnes oli lähdettävä kuninkaan illalliselle varttia vaille yksitoista. Liselotte oli ihastunut metsästykseen ja ratsasti hurjaa vauhtia, jopa kahdeksan tuntia päivässä, yli kuusikymmenvuotiaaksi asti. Hän piti eläimistä ja hänellä oli useita lemmikkejä: mm.pieniä koiria, papukaija ja kesy sorsa. Hän keräili myös mitaleita ja kivinäytteitä.

Suurimman osan ajastaan Liselotte vietti kuitenkin pienessä huoneessa, jonka seinät olivat täynnä saksalaisten ruhtinaiden muotokuvia. Siellä hän kirjoitti kirjeitä, vähintään kolmekymmentä sivua päivässä. Hän kirjoitti mm.tytärpuolilleen Savoijin herttuattarelle ja Espanjan kuningattarelle, saksalaisille sukulaisilleen ja saksalaiselle yleisnerolle Gottfried Leibnizille. Liselotten kirjeet kuuluvat parhaaseen lähdeaineistoon, mitä elämästä Versaillesin hovissa on, mutta ne eivät ole valitettavasti täysin luotettavia. Kuten myöhemmin Saint-Simonilla, oli Liselottellakin monia ennakkoluuloja ja hänellä oli taipumus keksiä valheita niiden tueksi.

Philip kuoli vuonna 1701. Yllättävää kyllä, mutta Liselotte suri puolisonsa kuolemaa. Hän oli juuri oppinut sietämään miestään, sellaisena kuin tämä olikin, ja hän pelkäsi, että hänen täytyisi lähteä hovista ja mennä luostariin. Hän sai kuitenkin jäädä Versaillesiin.

Philip II, Orléansin herttua, Ranskan sijaishallitsija vuosina 1715-1723, Jean-Baptiste Santerre maalaus noin vuodelta 1715

Sijaishallitsijan kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ludvig XIV kuoli vuonna 1715 76-vuotiaana. Koska hänen seuraajansa Ludvig XV oli alaikäinen, Liselotten pojasta, Orléansin herttuasta Philip II:sta tuli hänen sijaishallitsijansa, ja hovi muutti pois Versaillesista. Vaikka Liselotten oli ollut aluksi vaikea tottua hovin monimutkaisiin seremonioihin, hän ikävöi Aurinkokuninkaan aikaista "loistavaa hovielämää."[3]Liselotte sai istua kunnia-aitiossa vuonna 1722 Ludvig XV:n kruunajaisissa.[3]Hän kuoli myöhemmin samana vuonna Saint-Cloudin palatsissa. Hänet haudattiin Saint-Denisin basilikaan.

Jälkeläiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elisabeth Charlotte ja hänen lapsensa, vasemmalla Elisabeth-Charlotte d'Orléans, Lorrainen herttuatar ja oikealla Philippe Charles d'Orléans, Chartesin herttua, vuodesta 1701 Orléansin herttua Philp II, Pierre Mignardin maalaus vuodelta n.1680
  • Alexandre Louis d'Orléans, Valoisin herttua (1673 - 1677)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nancy Mitford, «Aurinkokuningas», Weilin+Göös, 1966
  • Carl Grimberg, Kansojen historia 14:Aurinkokuninkaan aikakausi, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1982

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Carl Grimberg: ”Orléansin herttua Filip ja Liselotte”, Kansojen historia osa 14:Aurinkokuninkaan aikakausi, s. 102. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1982.
  2. Carl Grimberg: ”Orléansin herttua Filip ja Liselotte”, Kansojen historia osa 14:Aurinkokuninkaan aikakausi, s. 99. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1982.
  3. a b Carl Grimberg: ”Orléansin herttua Filip ja Liselotte”, Kansojen historia osa 14:Aurinkokuninkaan aikakausi, s. 106. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1982.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Elisabeth Charlotte, Orléansin herttuatar.