Elinkeinovapausvirasto
Elinkeinovapausvirasto oli Suomessa 1964–1973 toiminut valtion virasto, joka valvoi yritysten ja yksityisten elinkeinonharjoittajien keskenään sopimia kilpailunrajoituksia. Elinkeinovapausvirastona toimi patentti- ja rekisterihallituksen elinkeinovapausosasto, joka jatkoi kartelliviraston toimintaa. Virasto laati kilpailunrajoituksista selostuksen, joka merkittiin viraston pitämään kilpailunrajoitusrekisteriin ja julkaistiin Kilpailunvapauslehdessä. Virastoa avusti elinkeinovapausneuvosto.[1][2]
Viraston tehtäviin eivät kuuluneet työmarkkinoiden, maatalouden eivätkä kalastuksen piirissä tehdyt sopimukset. Valvonnan piiriin eivät kuuluneet myöskään sopimukset ja järjestelyt, jotka koskivat suomalaisten vientituotteiden tarjontaa ulkomailla, tuontitavaroiden hankintaa ulkomailta tai suomalaisten laivojen tarjontaa ulkomaanliikenteessä. Pankkeja ja vakuutuslaitoksia valvoi pankkitarkastusvirasto.[1]
Yritysten ja elinkeinonharjoittajien yhdistyksen tai yhteisön tuli ilmoittaa elinkeinovapausvirastolle sopimuksista ja järjestelyistä, jotka velvoittivat supistamaan tai rajoittamaan elinkeinotoimintaa tai käyttämään määrättyjä hintoja tai hinnoitteluperusteita. Ilmoitus oli tehtävä 30 päivän kuluessa kilpailunedistämislain voimaantulosta tai sopimuksen tekemisestä tai muuttamisesta. Kehotuksesta tuli ilmoittaa muutkin kilpailua rajoittavat toimet, kuten yksinoikeus tai määräävä markkina-asema.[1]
Patentti- ja rekisterihallituksen elinkeinovapausosastossa oli oikeudellinen toimisto, rekisteröintitoimisto ja tutkimustoimisto. Oikeudellinen toimisto teki tutkimustensa perusteella esitykset neuvotteluista, joilla poistettiin kilpailunrajoitusten vahingollisia vaikutuksia. Se huolehti myös viraston selostusten ja päätösten tiedoksiannoista sekä elinkeinovapausneuvostolle ja muille viranomaisille tehtävistä esityksistä ja hankittavista selvityksistä.[2]
Rekisteröintitoimisto valvoi kilpailunrajoitusten ilmoittamista ja vaati yrityksiltä puuttuvia ilmoituksia. Se myös tutki ilmoitukset ja laati niistä selostukset. Rekisteröintitoimisto piti kilpailunrajoitusrekisteriä ja toimitti Kilpailunvapauslehteä.[2]