Elefantin matka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Elefantin matka
A viagem do elefante
Elefantin matka.jpg
Alkuperäisteos
Kirjailija José Saramago
Kieli portugali
Kustantaja Editorial Caminho
Julkaistu 2008
Sivumäärä 258
ISBN 978-972-21-2017-3
Suomennos
Suomentaja Sanna Pernu
Kansitaiteilija Markko Taina
Kustantaja Tammi
Julkaistu 2011
Ulkoasu sid.
Sivumäärä 226
ISBN 978-951-31-5773-9
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Elefantin matka (A viagem do elefante) on José Saramagon kirjoittama teos, joka ilmestyi alkujaan portugalin kielellä 2008. Teoksen on suomentanut Sanna Pernu, ja suomennoksen on vuonna 2011 julkaissut Tammi.

Elefantin matka on vuonna 2010 kuolleen portugalilaisen Nobel-kirjailijan José Saramangon toiseksi viimeinen romaani. Sen jälkeen ilmestyi vielä Caim, jota ei ole toistaiseksi suomennettu.

Elefantin matka perustuu tositapahtumiin 1500-luvulta. Portugalin kuningas Juhana III haluaa antaa Intiasta tuottamansa norsun kihlajaislahjaksi vaimonsa serkulle, Itävallan arkkiherttua Maksimilianille. Lian peittämät norsu Salomo suitaan ensin kuntoon, sen intialainen hoitaja Subhro puetaan edustaviin asuihin,[1] ja heidät lähetetään seurueen saattelemana matkaan kohti Wieniä. Tästä matkasta kirja kertoo. Matkan varrella norsu saa osakseen huomiota, pääasiassa ihmetystä, ihastusta ja auttamisen halua, mutta ihmiset myös pelkäävät sitä taikauskoisesti. Norsun intialaisen hoitajan Subhron kautta Saramago kuvaa matkan vaiheita, ja tämän välityksellä kirjailija saa irvailla katolista kirkkoa, kuninkaallisten oikkuja ja politiikan kiemuroita.[2]

Hauska tarina kuljettaa matkalaisia monen mutkan kautta. Tositarinan päälle Saramago lisää omiaan, on kertojana aktiivisesti läsnä hauskuttamassa lukijaa karnevalistisin keinoin.[3] Myös Saramagon kieli on tuttuun tyyliin omintakeista, lauseet ovat pitkiä, näennäisen koukeroisia mutta silti helppolukuisia, erisnimet kirjoitettu pienellä, ja virtuoosimainen kirjoitussääntöjä rikkova tarina etenee yhtä hitaasti kuin matkanteko.[4][5] Joskin joku kriitikko pienikirjaimisesta tyylistä hiukan ärtyykin.[6][7]

Kirjaa on kritiikeissä luonnehdittu niin veijariromaaniksi,[5] road movieksi[4] kuin viihdyttäväksi lukuromaaniksikin[6].

Saramagoa ensimmäisen kerran suomentava Sanna Pernu saa kriitikoilta kiitokset taidosta pysyä mukana alkuteoksen kielen ja tyylin ilmeisen vanhastavien koukeroiden synnyttämässä pyörityksessä.[7][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]