Ekspansiivinen oppiminen
Ekspansiivinen oppiminen on oppimista kuvaava malli, joka perustuu kulttuurihistorialliseen toiminnan teoriaan. Organisaatiot ymmärretään toimintajärjestelmiksi tai toimintajärjestelmien verkostoiksi ja oppiminen on niissä ilmenevien ristiriitojen käsittelyä.[1] Ekspansiivisessa oppimisessa keskeistä on ajatus siitä, että oppimisprosessin kohde ei ole kiinteä tai annettu, vaan se muuttuu, laajenee, oppimisprosessin kuluessa. Tästä tulee lähestymistavan nimitys (ekspansiivisuus viittaa laajenemiseen).[2] Kohde laajenee ajallisesti, kun tarkastelussa otetaan huomioon myös historiallista kehitystä, jonka kautta nykytilanteeseen on tultu. Edelleen oppimisen kohde laajenee paikallisesti. Lisäksi laajenemista tapahtuu vastuun alueella. Tämä näkökulma liittyy totunnaisten roolien ja työnjaon tarkasteluun ja haastamiseen. Neljänneksi kohde laajenee kehittymiseen: prosesseihin osalliset ottavat vastuuta uuden toimintamallin (edelleen) kehittymisestä.[3]
Ristiriita lähtökohtana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toimintajärjestelmät eivät jää tasapainotilaan vaan ovat liikkeessä sekä sisäisesti että suhteessa toisiin toimintajärjestelmiin. Tämä dynamiikka tuo esiin ristiriitoja. Ekspansiivisessa oppimisessa ristiriitojen historiallinen ymmärtäminen ja ratkaiseminen on keskeinen oppimisen mekanismi.[4]
Oppimisen prosessi ja oppimisteot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oppiminen ymmärretään sykliseksi eli toistuvaksi prosessiksi, josta voidaan erottaa erityyppisiä askeleita. Prosessin etenemisjärjestys ei ole kiinteä vaan tavallista on, että prosessi "peruuttaa" aikaisempiin vaiheisiin törmätessään esteisiin.[3]
Prosessin karkeat askeleet ovat[5]:
- vallitsevan käytännön kyseenalaistaminen
- vallitsevan käytännön analyysi
- uuden ratkaisun mallittaminen
- uuden mallin tutkiminen
- uuden mallin käyttöönotto
- prosessin arviointi
- uuden käytännön vakiinnuttaminen ja laajeneminen
Prosessin askeleita nimitetään oppimisteoiksi. Ne ovat prosessiin osallistuvien välistä yhteistä tekemistä ja vuoropuhelua, dialogia. Dialogin aikana osallistujien esiin nostamat näkökulmat törmäävät ja vaativat kehittämään työstettävää toiminnan mallia edelleen.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Engeström, Yrjö: Ekspansiivinen oppiminen ja yhteiskehittely työssä. Tampere: Vastapaino, 2004. ISBN 951-768-158-5.