Eino K. Kalervo
Eino Kullervo Kalervo (28. maaliskuuta 1907 Helsinki[1] – 2. toukokuuta 1961 Espoo[2]) oli sosiaalineuvos ja Invalidiliiton, alkujaan Suomen Siviili- ja Asevelvollisuusinvaliidien liiton, ensimmäinen puheenjohtaja sekä Suomen Invaliidin päätoimittaja.
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eino Kalervon vanhemmat olivat teknikko Hans Petter Kalervo ja Irene Amanda Lehtinen ja puoliso vuodesta 1948 Lea Kyllikki Koskinen. Kalervo opiskeli Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa 1930–1933. OTK:n konttoristina hän toimi 1934–1935 ja Invalidiliiton puheenjohtajana ja liiton julkaiseman lehden päätoimittajana vuodesta 1938 kuolemaansa saakka. Kalervo itse vammautui vaikeasti varusmiespalvelusaikanaan. Vuonna 1950 sosiaalineuvoksen arvon saaneella Kalervolla oli lukuisia koti- ja ulkomaisia luottamustehtäviä, kuten pohjoismaisen VNI-invalidijärjestön ensimmäinen puheenjohtajuus 1946–1948 ja uudestaan vuodesta 1960.[1][2]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Yhteiskunnallisen korkeakoulun sosialistikerho 10 vuotta, 1927–1937, 1937, Olavi Suvanto, Lilli Pesonen, Yrjö Lehto, Eino K. Kalervo
- Suomen siviili- ja asevelvollisuusinvaliidien liitto r.y. 10 vuotta, 1938–1948: omin voimin, yhteistoimin, 1948, Eino K. Kalervo, Veikko Niemi, Aarre Simonen, Sakari Särkisilta
- 15 vuotta: Suomen siviili- ja asevelvollisuusinvaliidien liitto ry 1938–1953, 1953
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954, s. 318 (Viitattu 25.2.2019)
- ↑ a b Sosiaalineuvos Eino K. Kalervo kuollut. Helsingin Sanomat, 4.5.1961, s. 5.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Peltoniemi, Pentti 2013. Yhdessä omin voimin: Eino K. Kalervon elämä, Helsinki: Otava, 225 s. ISBN 978-951-1-27224-3
| ||||||||||
