Ei-yhteismaan ongelma
Ei-yhteismaan ongelma on Michael Hellerin kehittämä uudissana, jolla kuvataan koordinoinnin hajoamista tilanteessa, jossa useat yksittäiset oikeudenomistajat turhautuvat yhteisön kannalta edullisen lopputuloksen tavoitteluun. Termi kuvaa yhteismaan ongelmana tunnettua ongelmaa.
Heller käytti termiä ensimmäisen kerran vuonna 1998 ja hän kirjoitti aiheesta kirjan vuonna 2008.
Klassinen esimerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harvard Law Review -lehdessä vuonna 1998 Heller huomautti, että Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen useissa itä-Euroopan maissa oli runsaasti kioskeja, mutta samaan aikaan myös runsaasti tyhjiä myymälätiloja. Tutkiessaan asiaa hän tuli siihen lopputulokseen, että myymälätilat olivat useiden eri osapuolten hallussa ja aloittavan yrittäjän oli hankalaa tai jopa lähes mahdotonta saada käyttöönsä myymälätila. Vaikka kaikki tilojen omistajat menettivät rahaa tilojen ollessa tyhjillään ja samaan aikaan tiloille oli runsaasti kysyntää, esti omistajien välinen kilpailu tilojen tehokkaan hyödyntämisen.
