Edith Fischer
.jpg)
Edith Fischer Waiss (s. 18. helmikuuta 1935 Santiago de Chile) on chileläinen pianisti.[1]
Fischerin molemmat vanhemmat, Zoltan Fischer ja Elena Waiss, olivat muusikoita ja musiikkipedagogeja. Fischer sai varhaisimman musiikkikasvatuksensa jo varhain perhepiirissä. Hän aloitti pianonsoiton kuusivuotiaana ja piti ensimmäisen resitaalinsa yleisölle jo 11-vuotiaana. Vuonna 1951 Fischer sai stipendin, jonka turvin hän pääsi opiskelemaan Columbian yliopistoon. Häntä opetti Claudio Arrau, jonka tuella hän pääsi asumaan ja aloittamaan uraansa Eurooppaan. Fischer sai vuonna 1955 ensimmäisen palkinnon Dinu Lipatti -kilpailussa Lontoossa. Arrau tuki häntä myös levytysuransa aloittamisessa, ja Fischerin levytysten joukossa on ollut tulkintoja chileläisten säveltäjien, kuten Pedro Humberto Allenden, René Amengualin ja Juan Orrego-Salasin teoksista. Hänen kattavaan diskografiaansa kuuluu myös Ludwig van Beethovenin kaikkien pianosonaattien levytysten sarja.[1]
Fischer asettui Sveitsiin ja oli vuosina 1960–1976 naimisissa Jacques Trubin kanssa. Avioliitosta syntyi kolme lasta: Patricia, Isabel ja Roberto. Fischer palasi 1960-luvun alussa lyhyesti Chileen opettamaan äitinsä perustamassa Escuela moderna de música y danzassa. Samalla jatkui hänen aktiivisuutensa konsertoijana. Vuosina 1962–1972 Fischer toimi Fischer Triossa, jossa mukana olivat myös Stefan Romascanu ja Fischerin veli Edgar Fischer. Vuonna 1963 Fischer sai ensimmäisen palkinnon pianistina[1] Bayerischer Rundfunkin ja ARD:n kansainvälisessä ARD-Musikwettbewerb-kilpailussa Münchenissä[2]. Hänen merkittäviä yhteistyökumppaneitaan olivat samoihin aikoihin trion jäsenten lisäksi huilisti Peter-Lukas Graf ja viulisti Alberto Lysy.[1]
Fischer työskenteli vuosina 1974–1979 pianopedagogiikan professorina Lausannen konservatoriossa. Vuonna 1981 hän tapasi pianisti, säveltäjä Jorge Pepi-Alós, jonka kanssa hän aloitti esiintymisen duona. He avioituivat vuonna 1989. Fischer perusti vuonna 1982 Sveitsiin Cercle Lémanique d’Etúdes Musicales Canton de Vaud -oppilaitoksen, jota hän johti vuoteen 1996. Hän perusti Pepi-Alósin kanssa vuonna 1989 Sveitsiin myös Semaine Internationale Piano et musique de chambre -festivaalin, jota hän ryhtyi johtamaan. Fischer siirtyi Sveitsistä Pepi-Alósin kanssa Barcelonaan, jossa hän toimi vuosina 1991–2000 pianonsoitonopettajana kansainvälisessä keskuksessa. Vuonna 2022 hänelle myönnettiin chileläinen Premio a la Música Nacional Presidente de la República.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Fischer, Edith Universidad Alberto Hurtado, viitattu 8.4.2023
- ↑ Preisträger*innen des Internationalen Musikwettbewerbs der ARD Br.de. Viitattu 8.4.2023
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Edith Fischer virallinen sivusto (espanjaksi)
| ||||||||||||||
